Koillismaalla eletään ihmeellisiä aikoja. Maiseman yllä on aivan erilaiset pilvet riippuen siitä minne päin katsoo.
Pohjoisessa Posiolla valmistellaan Suomen suurimman kuivalle maalle tulevan tuulivoimahankkeen toteutumista. Pudasjärvellä voimayhtiö ajaa Kollajan allashanketta sitkeästi eteen päin. Täällä Kuusamossa mietitään kulta-uraani kainalossa paljonko luontoarvoina maksaa työpaikka kaivoksessa.
Kaivostilaisuudessa Käylässä puhujien pöydässä oli Reino Rinteen kirjan Anna minulle atomipommi, runopamfletti, josta Rinne sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 1971.
Yleensä kirjasta mieleeni tulevat hitaat iltapäivät Jussinkarissa Kitkalla, mutta tällä kertaa selkärankaani jääsi. Tämä minua hikoiluttaa, kirjoitti Rinne, maanpiiri muuttuu hitaasti / (tai sittenkin melko rutosti)
... / todella helvetiksi jossa jokainen elävä olento / menehtyy samaan syöpään.
Huh huh, Rinteen kirjoittama kauhukuva ei ehkä sittenkään ollut liioiteltu. Pakko rauhoitella itseään ja uskoa, että 2010-luvulla ei tehdä niin taantumuksellisia ja vastoin parempaa tietoa tehtyjä päätöksiä, että kaivostoiminta voisi koskaan alkaa Kuusamossa.
Riski uusiutumattomien luonnonvarojen menettämiselle on liian suuri, työpaikan ja taloudellisen kasvun hinta liian korkea, jos sen hinta on elämä. Jos aiomme elää, meidän on vaalittava luontoa ympärillämme, sen olen Rinteeltä oppinut. Vettä ihminen ei opi tekemään.
Toisaalta tavan valojen polttajan mielestä mahdottomia hankkeitakin pidetään yllä. Kollajan takia ei sentään koskiensuojelulakia pureta ainakaan tällä hallituskaudella, mutta silti valtio edistää vesivoiman lisärakentamista. Äänestysarpajaisten jälkeen jännitetään kai taas uudelleen miten lain käy kieltä keskellä suuta pitävien hampaissa.
Mitä ajan, rahan ja voimien haaskausta taantumuksellisten ja rumien hankkeiden edistäminen onkaan, kun samaan aikaan voi tehdä jotain kaunista ja edistyksellistä.
Posion yhteismetsän toiminnanjohtaja Markus Laatikainen sanoi Maaseudun Tulevaisuudessa, että vaikka osa ihmisistä pitää tuulivoimaloita maiseman rumentajina, osa ihmisistä pitää niitä kauniina ja edistyksellisinä.
Ilmoittaudun jälkimmäiseen joukkueeseen ja toivottaisin tuulivoimalat tervetulleiksi Kitkalle ja Kuusamojärvelle tai takapihalle, jos ne olisivat tuulisähkön tuotannolle otollisia paikkoja. Maisema on uusiutuva luonnonvara, jolla voimme turvallisesti maksaa kulutustamme elämää kampittamatta.
Riina Puurunen