Osana henkilökohtaista sote-uudistustani olen aloittanut säännöllisen puiden halaamisen. Olen halannut puita ennenkin, mutta epäsäännöllisesti. Kädet on tullut kiedottua erityisen komean puun ympärille koosta vaikuttuneena ja poski painettua männyn kylkeen silloin, kun on epätoivoisesti tarvinnut tukea.
Halaamisreseptissä, jonka siis itse itselleni muotoilin, puita halataan säännöllisesti ilman erityistä tunnesyytä. Siinä kiteytyy mielestäni jalosti sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus eli sote, jossa käsittääkseni on tarkoitus keskittyä nimenomaan hyvinvoinnin vaalimiseen.
Reseptini sisältää vähintäänkin kolme halausta viikossa ja yhden kellinnän. Kellintä tarkoittaa metsässä makaamista.
Koira on jo tottunut siihen, että lenkillä pysähdytään milloin minkäkin puun kohdalla ja seisoskellaan hetki. Alussa se kyseli huolestuneena, että mikä tuli. Nyt se seisoo ja odottaa.
Mutta minä en totu. En onnistu halaamaan puuta ilman, että katson ensin olkani yli. On se kumma. Kellimään hankkiudun edelleenkin melko kauas metsätiestä sillä tekosyyllä, että metsässä makaava ihminen voi näyttää ruumiilta, enkä halua säikytellä ketään.
Mikä uskottavuus se muka minultakin menisi, jos joku näkisi minut puuta halaamassa tai metsässä makaamassa.
Puunhalaajille on naureskeltu aina. Suomessa. Metsäkansa unohti, että osaa kiivetä stepperin lisäksi myös puuhun. Onneksi tulivat muualta muistuttamaan.
Luonnon terveysvaikutuksista julkaistaan tihenevään tahtiin tieteellisiä tutkimuksia ja länsimainen lääketiede on tullut mukaan luontolähtöisen hyvinvoinnin tutkimukseen.
Luonnon pullottaminen on totta: italialainen syöpäsairaala tilaa Suomesta koivunmahlaa, tuuli humisee ja linnut laulavat jo monissa muissakin tiloissa kuin Helsinki-Vantaan vessoissa, Japanissa kirjoitetaan lääkkeeksi metsässä oleilua ja niin edelleen.
Ne, joilla ei ole suomalaista luontoa omasta takaa, haluavat ostaa siellä oleilua meiltä ihan rahalla. Jokohan se naureskelu kohta loppuu.
Luontolähtöisestä hyvinvoinnista on tullut käsite, jonka brändissä ei ole muuta vikaa kuin oma naureskelumme.