250 vuotta sitten Suomi oli syrjäinen osa Ruotsia. Päätökset tehtiin Tukholmassa. Ruotsin säätyvaltiopäivillä säädettiin senhetkisen maailman vapaamielisin painovapausasetus. Se poisti ennakkosensuurin, jolloin vastuu kirjoituksen sisällöstä siirtyi kokonaan sen kirjoittajalle tai painajalle, mikäli tämä ei ilmoittanut kirjoittajan nimeä.
Asetus teki yhteiskunnallisen keskustelun mahdolliseksi. Ensimmäistä kertaa hallinnon asiakirjat olivat julkisia ja kansalaisten käytettävissä. Jokaisella oli mahdollisuus keskustella kriittisesti yhteiskunnan asioista.
Asetuksen syntymiseen vaikutti Tukholmassa yksi henkilö enemmän kuin kukaan muu. Hän oli Anders Chydenius, pappi kaukaa valtakunnan itäosasta Suomesta.
Anders Chydenius oli Kuusamon kirkkoherran Jacob Chydeniuksen poika. Tiedonjanoisena hän oppi suomen kielen ja imi mieleensä kuusamolaisten arkisia taitoja, jota hän myöhemmin hyödynsi akateemisella urallaan.
Pappiskoulutuksen opinnäytteensä hän teki amerikkalaisista tuohiveneistä. Tietonsa hän yritti myöhemmin varsin heikoin tuloksin siirtää käytäntöön. Hän ei saanut suomalaisia vaihtamaan raskaita puuveneitä keveisiin tuohiveneisiin.
1760-luvulla alkupuolella Anders Chydenius ryhtyi vaatimaan elinkeino- ja sananvapautta. Aluksi hän lähti ajamaan tapulioikeuksia Suomen rannikkokaupungeille. Suomalaiset olivat tyytymättömiä, sillä tervasta, puutavarasta ja laivanrakennuksesta sekä elintarvikkeista saatu taloudellinen hyöty valui Tukholman kauppiaille. Chydenius taisteli oikeudet neljälle kaupungille, joista yksi oli Oulu.
Tämän jälkeen hän ryhtyi ajamaan painovapautta. Hän saikin aikaan sen, että kirjoitus- ja painovapausasetus vahvistettiin joulukuussa 1766.
Anders Chydeniuksen valtiopäivämiesura katkesi kesken kauden. Hän tuli suututtaneeksi puolueensa johdon ja hänet lähetettiin takaisin Suomeen. Myös hänen ajamansa painovapausasetus koki väliaikaisen tappion. Se ehti olla voimassa vain kuusi vuotta, ennen kuin Kustaa III valtaan päästyään hiljalleen vesitti asian. Chydenius oli kuitenkin saanut henkisen mullistuksen aikaiseksi.
Chydeniuksen junailemalla asetuksella oli perustuslain asema. Siksi onkin luontevaa, että juuri oma valiokuntani perustuslakivaliokunta on mukana pohtimassa sananvapauden ja julkisuusperiaatteen nykytilaa. Tämän viikon torstaina meillä on Ruotsin parlamentin jäseniä vieraanamme ja muistamme Kuusamon Antin aikaansaannoksia juhlaseminaarissamme ”Sananvapauden haasteet tänään”.
Tuskin sananvapauden airut aavisti millainen tilanne on nyt neljännesvuosituhannen jälkeen. Verkossa käydään keskustelua, joka koettelee sananvapauden rajoja. Verkkosivujen kova kielenkäyttö ja keskusteluilmapiiri ovat huolestuttavia. Osa kirjoituksista on vihapuhetta, jota yritetään verhota sanavapauden viittaan. Monelta unohtuu, että sananvapauteen liittyy oleellisena osana vastuu sanomisistaan ja kirjoituksistaan.