Kolumni

Sanna Karjalaisen kolumni: Ilmastonmuutos pelottaa, mutta siitä puhuminen ei ole pelottelua

-
Kuva: Mikko Halvari

Pelottelu. Se on vahva sana.

Kun puhutaan pelottelusta, puhutaan nähdäkseni jollain sellaisella asialla maalailusta, josta on syystä tai toisesta turha huolehtia, ja jonka tapahtumisen todennäköisyys ei ole kovin suuri. Pelottelun tuloksena tuota asiaa alkaa kuitenkin pelkäämään, ja se on pelottelijan tarkoituskin.

Pelotteluksi on viime aikoina julkisessa keskustelussa leimattu muun muassa ilmastonmuutoksesta puhuminen. ”Ilmastonmuutoksella pelottelu on mennyt liian pitkälle”. Tällaisia kommentteja ovat viljelleet ahkerasti muun muassa jotkut poliitikot.

Napajäätiköt sulavat yhä nopeammin. Kuivuus, myrskyt sekä rankkasateet lisääntyvät ja uhkaavat ruuantuotantoa. Merivesi nousee. Ilmaston lämmetessä useat lajit ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon.

Kuulostaako pelottavalta? Tietysti.

Asioiden todelliseen laitaan perustuva tieto voi pelottaa, ja hyvin usein se on pelottavaa lähes kenen tahansa mielestä. Vaan ei faktoista kuulu hiljetä sen vuoksi, että ne herättävät pelkoa tai muita vahvoja tunteita.

Ilmastonmuutoksen tapahtuminen on tieteeseen perustuvaa faktaa. Siksi siitä puhuminen ei ole pelottelua. Kyseessä ei ole kauhukuva tai mihinkään perustumaton skenaario, vaan asia, joka tulee tapahtumaan hyvin laajassa mittakaavassa, mikäli ihmiset eivät toimi ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi.

Kun ihmisille kerrotaan tutkittuun tietoon ja asioiden todelliseen laitaan perustuvia faktoja, on kyseessä tiedonanto, uutinen tai keskustelu ajankohtaisista asioista. Keskustelun tavoitteena ei ole pelotella. Koska ihmiset tarvitsevat näitä tietoja todellisuuden hahmottamiseen, on faktoihin perustuvista asioista kerrottava. Muuten elämme pimennossa.

Paitsi ilmastonmuutoksesta puhuvia myös mediaa on aika ajoin syytetty pelottelusta. Kun faktaan perustuvaa tietoa kutsutaan pelotteluksi, alkaa tuntua, että faktan kertonut taho liioittelee asiaa, vaikka näin ei todellisuudessa ole. Näin faktatiedon merkitystä vähätellään.

Toki julkiseen keskusteluun pääsee tasaiseen tahtiin puheenvuoroja, joissa pyritään nimenomaan pelotteluun. Nämä puheet eivät kuitenkaan perustu ainakaan kattavasti tutkittuihin tai yleisesti hyväksyttyihin asioihin, vaan ennemminkin ennakkoluuloihin ja uskomuksiin.

Onhan myös niin, että faktatiedon kutsuminen pelotteluksi tai liioitteluksi on helppo ratkaisu, jos se sattuu riitelemään jollain tapaa oman maailmankuvan kanssa. Pää pensaaseen, muut ovat väärässä, minä oikeassa. Mukavia valintoja on helppo tehdä. Kun aika olisi otollinen vaikeille valinnoille, on helpompaa kutsua käsillä olevaa keskustelua turhaksi pelotteluksi kuin toimia.

Monet ilmastonmuutoskeskustelua pelotteluksi kutsuneet ovat sanoneet, että nuorten ilmastoahdistus on merkki siitä, että puhe ilmastonmuutoksesta ja sen vaaroista on mennyt jo liian pitkälle. Sitä pidetään vahvistuksena siitä, että keskustelulla ilmastonmuutoksesta pyritään pelotteluun ja se aiheuttaa oireilua Suomen väestössä.

Väitän kuitenkin, että ilmastoahdistusta ei nosta pintaan se, että ilmastonmuutoksesta puhutaan. Ilmastoahdistus johtuu sen sijaan siitä, ettei ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tehdä tarpeeksi.