Vaaleja innokkaasti seuraaville on luvassa mielenkiintoinen kevät: eduskuntavaalit ovat huhtikuussa, EU-vaalit toukokuun lopulla.
Nuorten äänestyskäyttäytyminen on kuitenkin herättänyt huolta jo pitkään. Tilastokeskuksen mukaan viime vuoden presidentinvaaleissa vähiten nuorista äänestivät 20-vuotiaat, joista vaaliuurnille vaivautui vain hieman yli 46 prosenttia. Presidentinvaaleissa on vieläpä tavallisesti korkeampi äänestysprosentti kuin vaikkapa EU-vaaleissa.
Minä kuulun vaali-intoilijoihin. Minusta on mahtavaa seurata erilaisia vaalitenttejä ja etenkin jännittää tuloksia vaalipäivänä.
Tunnen kuitenkin parikymppisiä nuoria, jotka eivät ole viime vuosien vaaleissa äänioikeuttaan käyttäneet. Syitä äänestämättä jättämiseen on varmasti monia, mutta tuttuni kertoivat yhteneviä selityksiä.
Ensinnäkin politiikka on vaikea laji. Sitä on todella hankala ymmärtää, etenkin jos ei säännöllisesti seuraa vaikkapa eduskunnan päätöksentekoa. Kun politiikan seuraaminen ei juuri kiinnosta, vaatii siihen huolellisesti perehtyminen paljon vaivannäköä. Kun politiikasta ei tiedä juuri mitään, ei tiedä lainkaan ketä äänestää, jolloin äänestäminen vain jää.
Toiseksi monet nuoret kokevat, ettei heidän äänellään ole kuitenkaan mitään merkitystä suuressa äänimassassa. Toisinaan vaaleissa erot ovat kuitenkin pieniä, joten nukkuvien äänestäjien aktivoituminen voi saada aikaan aivan erilaisen tuloksen.
Kolmanneksi Suomen poliittisen kentän puolueet eivät miellytä kaikkia. Vaikka jonkun puolueen ydinarvot kolahtaisivatkin, voi puolueen käytännössä harjoittama poliittinen peli saada sen ehdokkaat tuntumaan huonoilta vaihtoehdoilta. Tuttuni mainitsivat myös turhautumisen poliitikkojen katteettomiin lupauksiin.
Näistä kolmesta kohdasta allekirjoitan viimeisimmän, vaikka äänestänkin. En koe samaistuvani vahvasti mihinkään puolueeseen, mikä monimutkaistaa äänestämistä. Toisaalta ehkä tällöin huomaan helpommin tietyn puolueen toimineen vaalikauden aikana epäeettisesti, enkä ummista siltä silmiäni niin helposti.
Nämä kaikki ovat asioita, joille voisi todella tehdä jotakin. Voisivatko poliitikot ja mediatalot kertoa poliittisista prosesseista selkeämmin? Entäpä voisivatko poliitikot lakata antamasta tyhjiä lupauksia pelkästään äänestäjien haalimiseksi?
Yle uutisoi tammikuussa Sanomalehtien liiton tilaamasta tutkimuksesta, jonka mukaan yläkouluikäiset nuoret haluavat yhä enemmän vaikuttaa. Vaikuttaminen toki tapahtuu heillä muuten kuin äänestämällä. He nostaisivat tärkeimmiksi teemoiksi ympäristönsuojelun edistämisen, koulutuksen kehittämisen sekä eriarvoisuuden vähentämisen.
On harmi, että kuitenkin tuntuva osa nuorista jättää äänensä käyttämättä. Jokaisella äänellä on merkitystä, ja äänestäminen on konkreettinen tapa vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin. Jos ei äänestä, on päätöksistä turha valittaakaan.
Ehkäpä nuorten äänestysprosentin noustessa eduskunnassa tehtäisiinkin hieman enemmän ympäristöä kunnioittavia ja eriarvoisuutta vähentäviä päätöksiä. Niin ainakin monet nuoret toivoisivat.