Kolumni

Sanna Karjalaisen kolumni: Vaikka on myös väliä sillä, valitsenko kaupasta jauhelihaa vai härkistä, ei se yksin riitä

Amazonin metsäpalot veivät alkusyksystä huomioni. Kun ”koko maailman keuhkot” palavat hengittämisen muutenkin jatkuvasti vaikeutuessa, on olo avuton. Vaikka ilmastoahdistus on jo melko kulutettu termi, se kuvaa Amazon-uutisoinnin pintaan nostattamia tunnelmia osuvasti.

Mitään höpöhöpöä ei ilmastoahdistus ole, vaikka niin jotkut aiheeseen huolettomasti suhtautuvat väittävät.

Höpöä tosin voi olla se, että yksilöt murehtivat päänsä puhki asioita, joihin he voivat vaikutta vain tiettyyn pisteeseen asti. Lopulta pallo on nimittäin valtion päättäjillä.

Maapallon asukeilla on noin kymmenen vuotta aikaa korjata kestämätön kehitys. Tällaisen lausunnon antoi Yhdistyneiden kansakuntien kokoama tutkijaryhmä hiljattain julkaistussa raportissaan.

Vaan kiirettä eivät minkään maan päättäjät vaikuta pitävän, sillä yksikään YK:n jäsenvaltio ei ole esittänyt uskottavaa suunnitelmaa kestävän kehityksen tavoitteisiin pääsemiseksi.

Tutkittuun tietoon nojaten tutkijaryhmä nimesi kuusi tapaa kestävämmän kehityksen aikaansaamiseksi. Keinoiksi luetellaan hyvinvoinnin kehittäminen, kestävä ja oikeudenmukainen talousajattelu, ruokaturvan parantaminen, energian turvaaminen kestävästi, kestävä kaupungistuminen sekä luonnon ja luonnonvarojen turvaaminen.

Nämä muutokset ovat niin suuria, että valtioiden täytyy olla niissä vetävänä voimana. Vaikka on myös väliä sillä, valitsenko kaupasta jauhelihaa vai härkistä, ei se yksin riitä.

Tutkijaryhmän mukaan yhteiskunnassa täytyy muun muassa kehittää peruspalveluja, poistaa ilmastolle haitallisia tukia, vähentää ruokatuotannon ilmastovaikutuksia ja lopettaa fossiiliset tuet.

Jokaiseen näistä kohdista olisi Suomenkin päättäjien tartuttava.

Kun ilmastonmuutos etenee, kehityksen muuttaminen maapallon kestävyyskyvyn mukaiseksi vaikeutuu jatkuvasti. Siksi muutoksia päätöksentekoon täytyy tehdä nyt eikä vasta huomenna. Erityisen kiire muutosten tekemisellä on, koska päätösten täytäntöönpano vie aikansa.

Kun puhutaan mistä tahansa poliittisesta päätöksestä, samalla puntaroidaan siitä aiheutuvia taloudellisia hyötyjä ja haittoja. Aivan yhtä tärkeäksi, tärkeämmäksikin, mittariksi täytyisi nostaa päätösten aiheuttamat ilmastovaikutukset.

Tietysti joitain muutoksia on jo käynnissä, mutta mikään valtio ei tee vielä tarpeeksi kestävämmän kehityksen eteen. Ylen (11.9.2019) mukaan Suomikin käyttää kestävää kehitystä haittaaviin tukiin enemmän rahaa kuin sitä edistäviin.

Tietenkään Suomi ei voi olla ainoa maa, joka tekee radikaaleja toimia kestävän kehityksen eteen. Suomi voisi kuitenkin olla maa, joka aloittaa kokonaisvaltaisen muutoksen.

Joku tämän tekstin lukija varmaankin ajattelee: ”Ei meidän suomalaisten hyödytä mitään parannuksia tehdä, kun Kiina ja Yhdysvallat saastuttavat joka tapauksessa niin paljon”. Tämä argumentti on aina ihmetyttänyt minua. Vaikka muutokseen tarvitaan muitakin maita, kyllä viiden miljoonan ihmisen ympäristöteoilla on väliä.

Kehityksen kääntäminen parempaan vaatii tahdonvoimaa niin päättäjiltä kuin päättäjien valitsijoiltakin. Nyt ilmastoasiat täytyy nostaa ykköseksi, eikä jättää niitä jälleen polkeutumaan talouskysymysten jalkoihin.