Alakerta |Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Kritiikin sietämätön kestämättömyys on monelle ihmiselle tuttua.
Harva ymmärtää, että kritiikki on valtava mahdollisuus, voimavara ja oppimismahdollisuus, jonka oikeaoppinen käsittelytapa takaa entistä paremman tulevaisuuden.
Kritiikkiä kestämättömät eivät osaa edes kuvitella, mistä jäävät paitsi, kun eivät ota opikseen palautteesta. He menettävät mahdollisuuden ottaa askeleen eteenpäin. Askeleen, joka voi olla alku jollekin uudelle ja paremmalle.
Oikeita ratkaisuja opitaan tekemään virheiden kautta. Ja kun virheitä tekee, saa siitä useimmiten myös kritiikkiä. Ja kun kritiikin on oppinut käsittelemän oikein, niin todennäköisyys samojen virheiden tekemiseen pienenee.
Lapselle kritiikin antaminen on luonnollista. Häntä torutaan, jos hän on tehnyt väärin. Hän oppii ajan kanssa tekemään asioita oikein.
Miksi aikuisen on niin vaikea niellä ylpeyttään, jos hän saa negatiivista palautetta?
On totta, että edistävän kritiikin antaminen on taitolaji. Huutaen tuleva haukkuminen tuskin on se paras palautemuoto.
Mutta ikäviäkin asioita voi sanoa ja ilmaista ihan normaalin äänensävyin.
”Rakas, olit mielestäni tänään todella moukkamainen, kun et auttanut sitä maahan kaatunutta vanhusta ylös. Toivottavasti olet ensi kerralla huomaavaisempi.”
Tuo lause voi toimia paljon paremmin keskustelunherättäjänä kuin seuraava tulitus.
”Samperin tollo. Et sitten voinut nostaa ylös sitä kaatunutta vanhusta. Kyllä sai taas hävetä toimintaasi.”
Maailma on menossa yhä suvaitsevaisempaan suuntaan, mutta ihmisten kyky vastaanottaa ulkopuolisia arvioita näyttää laskevan.
Kehumisella on valtavasti positiivisia vaikutuksia, mutta kritiikin vastaanottamista pelätään. Olen monesti ihmetellyt, mikä kritiikissä on pelottavaa?
Pelkäävätkö ihmiset sitä, että hänestä löytyy uusia ja tunnistamattomia piirteitä? Etteivät asiat olisikaan maailmassa juuri niin kuin itse on nähnyt niiden olevan? Voiko joku muu tietää asioista enemmän kuin minä tai olla minua parempi jossakin?
Ei noiden asioiden pitäisi olla kenellekään vaikea myöntää. Ne ovat ainakin minun kohdalla simppeleitä totuuksia.
Kritiikin sietäminen on vahvuutta. Kritiikistä oppiminen on älykkyyttä.
Ne jotka kaipaavat elämässään vain päänsilityksiä, tuskin tulevat saamaan mitään merkittävää aikaan.
Juhani Eskola