Sari Kes­ki­maa kahlasi Ii­jo­ki-sar­jan läpi jo tei­ni­nä, teki siitä gradun ja nimesi poi­kan­sa Kal­lek­si – Nyt hän sel­vit­ti Pää­ta­lon suosion sa­lai­suut­ta väi­tös­kir­jas­saan: “ Se on niin it­ses­tään selvä asia, että sitä ei ta­val­li­nen lukija huomaa”

Kalle Päätalo on vaikuttanut Sari Keskimaan elämään monella tavalla. Lauantaina Keskimaa esittelee Oulun yliopistossa Päätalon IIjoki-sarjan kieleen pureutuvan väitöstutkimuksensa.

Kuva: Maija Saviniemi

Väitöskirjatutkimuksen artikkelista on tullut vähemmän mairitteleva arvio. Se menee Sari Keskimaan tunteisiin. 26 romaania, lukematon määrä hiirenkorvia, post-it-lappuja ja 12 pääosin työn ohessa tehtyä tutkimusvuotta on niputettu sanallisesti.

Keskimaa näpyttelee Messengerissä viestin ystävälleen Maija Savilammelle tai väitöstutkimuksen ohjaajalleen, professori Harri Mantilalle.

”Ei paljon mieli mettä keittele.”

”Jääpurat piirtelee selkärankaa.”

”Pitää vetää ilmaa hampaiden läpi.”

Keskimaa käyttää Päätalon kieltä ystäviensä, jotka ovat lukeneet Päätalon tuotantoa, kanssa.

Nämä ja lukemattomat muut Päätalon kynästä lähteneet moniulotteiset ilmaukset ja yksityiskohdat ovat syy, miksi Sari Keskimaa alunperin innostui teininä Päätalon tuotoksista.

– Yksityiskohdista muistan ehki-sanan. Luulin sen aluksi tarkoittavan ehkää. Kun luin sen asiayhteydessä, ymmärsin sen tarkoittavan edes-sanaa. Takerruin tuollaisiin yksityiskohtiin, joita makustelin. Silloin ei ollut nettiä, että olisi voinut googlata merkitystä, Keskimaa muistelee.

Lauantaina esiteltävän väitöstutkimuksen mukaan Päätalon massiivisen lukijakunnan ja suosion syynä voidaan pitää kielen ja kielenkäytön tapojen tarkkanäköistä kuvailua. Jo teininä ensimmäistä kertaa Iijoki-sarjaan tarttunut, suomen kieltä opiskellut ja opettava Keskimaa yllättyi itsekin tutkimustyötä tehdessään, miten johdonmukaista, taitavaa ja hienovaraista kieli on.

Keskimaa ehti tehdä artikkelitutkimuksestaan kaksi artikkelia, ennen kuin punainen lanka alkoi hahmottua.

– Että miten tärkeä temaattinen elementti kieli on. Se on niin itsestään selvä asia, että sitä ei tavallinen lukija huomaa, sillä me puhumme ja luemme kieltä koko ajan.

Päätalon kielessä on Keskimaan mielestä mielenkiintoista se, miten siinä on kuvattu kielen toiminta ja merkitys yksilölle ja miten Päätalo on sanallistanut oman kielensä muutokset.

– Hänen lapsuuden ajan puhujayhteisö oli suljettu, joten sinne ei päässyt vieraita vaikutteita. Puhujakohtaiset erot olivat isoja: sivistyneistössä herrat puhuivat kirjakieltä ja selkosen kansa puhui murretta.

Ennen Keskimaan väitöstutkimusta Päätalon suosion syitä on tutkittu vähän.

– Etenkin siihen nähden, että se on ollut iso ilmiö Suomessa.

Lukutoukaksi jo nuoruudessaan tunnustautunut Keskimaa luki ensimmäisen Päätalon kirjan teininä. Nuoruuden savotat -kirjan maailma ja lähes samanlainen murre ja kieli imaisivat puolankalaisen tytön heti mukaansa.

– Muistan ajatelleeni, että tämä henkilö kirjoittaa itsestään, enkä koskaan ollut lukenut mitään sellaista. Minusta oli jotenkin järkyttävääkin, että hän kertoi todellisia asioita.

– Aloin sitten lukea Päätaloa ja suorastaan ahmia sitä. Sain jossain vaiheessa julkaisut kiinni niin, että aloin odottaa seuraavan kirjan julkaisua.

Vuosien aikana Päätalo on kulkenut Keskimaan mukana eri tilanteissa.Nuorena Keskimaa kuunteli innolla kaikki ukin tarinat armeijakaverista, Kalle Päätalosta. Niissä vähäisissä tarinoissa esiintyi muita pidempi, tumma ja komeaksi luonnehdittu mies.

Kun Keskimaan perheeseen hankittiin muutama vuosi sitten koira, kaivoi hän esiin Päätalon kirjan, jossa Kallen ja Lainan kotiin tuli koira.

– Sieltä löytyi samaistumisen kohta. Muistin, että ai niin nekin hankkivat koiran ja sekään ei mennyt ihan putkeen aluksi.

Keskimaalla on kaikki Päätalon kirjat kotonaan joko hyllyssä, laatikoissa tai varastossa. Hän on ahminut koko tuotannon läpi moneen kertaan.

Jopa yksi hänen lapsistaan on nimetty Päätalon mukaan. Kolmen lapsen äitinä hän huomasi miettivänsä, et miten hänellä ei ole Kalle-nimistä poikaa. Keskimaa päätti, että jos vielä joskus saa lapsen, hänestä tulee Kalle.

– Sitten tuli vielä aika yhdelle lapsella. Ajattelin, että jos mieskin hyväksyy, Kalle tulee nimeksi. No, miehen suvustakin löytyi Kalle-niminen, joten siitä tuli hieman vahvistusta , Keskimaa pehmentää.

Vaikka Keskimaa onkin innokas Päätalofani, ei ajatus jatkaa Päätalon kielen tutkimista pro gradu -tutkielman jälkeen ollut Keskimaan oma vaan professori Harri Mantilan. Urakka vei 12 vuotta.

– Tein alussa työn ohella. Hain apurahaa, mutta sitä ei tahtonut irrota millään, Keskimaa muistelee.

Välissä hän teki pääasiallisesti vain tutkimustyötä muutaman vuoden putkeen opintovapaan, aikuiskoulutusrahan ja apurahojen turvin.

Työstä on yhä muistona kirjahyllyssä jököttävät, rispaantuneet ja täynnä muistilappuja ja alleviivauksia olevat 26 romaania. Keskimaa myöntää, että käsityönä tehty tutkimus oli työläs.

– Jos tänä päivänä alkaisin tehdä tutkimusta, en pyörittelisi kirjoja, vaan hommaisin sähköisen version Iijoki-sarjasta. Ajattelen myös niin, että nyt kun tein tämän käsityönä, sain hyvän kokonaiskuvan ja jatkossa voi sitten mennä pienempiin yksityiskohtiin sähköisen sarjan kautta.

Ja jatkoahan seuraa viimeistään ensi vuonna, kun tulee kuluneeksi 100 vuotta Kalle Päätalon syntymästä.

– Meillä on siihen suunnitteilla symposium Oulun yliopistolla. Siihen teen jonkinlaisen kirjoituksen. Meillä on suunnitteilla julkaisu, johon on pyydetty eri alan Päätalo-tutkijoita puhumaan.

Keskimaa on tuttu kasvo myös Päätaloviikolla, jossa hän vetää nykyisin ystävänsä ja kollegansa kanssa Maija Savilammen kanssa uudenlaista visaa. Keskimaa pitää myös erilaisia Päätaloa koskevia luentoja.

– Olen lupautunut viemään Päätalon ilosanomaa aina pyydettäessä eteenpäin.

Keskimaan elämä kuulostaa tosifanin touhulta. Kyllästyttävätkö Päätalo-aiheet ai Päätalon kirjat häntä koskaan?

– Ei missään nimessä!