Alakerta | Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
Jyväskylän kouluissa syödään särkeä. Näin kirjoitti Helsingin Sanomat artikkelissaan viime viikon torstaina. Esimerkiksi keskiviikkona oli Vesangan koulussa tarjolla särkipitsapiirakkaa.
Koulun keittiössä valmistui särkiateria kerran viikossa neljän kuukauden ajan 340 lapselle. Ruokalistalla on ollut kiusausta, mureketta ja pastakastiketta. Artikkelissa haastatellut lapset sanoivat särkiruoan maistuvan ihan hyvälle.
Särki sopii kuulemma hyvin suurkeittiöön. Se tulee kouluun vakuumissa valmiiksi perattuna. Kalan ruodot on pehmitetty painekeittämällä.
Siinä tuli taas todistettua, miten niin hyljeksitystä kalasta saa ihan hyvää ruokaa. Se on lisäksi kotimaista ja raaka-ainetta Suomen vesistöissä riittää.
Tästä tuli tietenkin mieleen, että miten täällä. Joskus viime vuoden alussa Kuusamossa järjestettiin lähiruokatilaisuus, jossa kävi ilmi, että koululaisten hittiruoka on tonnikalapasta. Tilaisuudessa pohdittiin, voitaisiinko se korvata esimerkiksi pasta-muikkupaistoksella. En tiedä, miten asia on siitä edennyt.
Jonkin verran kalaruokia tehdään koulukeittiöissä suomalaisesta ja paikallisesta kalasta, mutta varmasti siinä on parantamisen varaa. Aivan samalla tavalla kuin jokaisen suomalaisen omassa keittiössäkin.
Olen kuullut, että kun jossain herrain pippaloissa on tarjottu särkeä ilman että syöjät ovat tienneet syövänsä sitä, he ovat kehuneet kalaa kovasti.
Mutta ei pelkkä särki, vaan monet muut suomalaiset kalat ansaitsevat paremman kohtelun. Myös hauet ja pienet ahvenet ovat oivia ruokakaloja. Kun joskus olen käynyt keväällä rajan takana Louhen piirissä, tarjolla on yleensä ollut aina säynävää – se kun kutee ja menee hyvin pyydyksiin keväällä.
Nykyaikana on pelit ja vehkeet laittaa kaloista mitä monenlaisimpia tuotteita. Särkiäkään ei tarvitse enää tönkkösuolata tiinuihin seuraavaa talvea varten, vaan voi purkittaa tai tehdä massaa ja pakastaa.
Onneksi suhtautuminen niin sanottuihin ”roskakaloihin” alkaa pikku hiljaa muuttua.