Seit­se­män ser­kus­ta ku­vat­tiin kesällä 1955 – vuonna 1990 he kek­si­vät ryhtyä ot­ta­maan samaa kuvaa yhä uu­del­leen: mitä tuli heistä ja Kuu­sa­mos­ta?

1955. Takarivistä kurkistaa Kyösti Tammi, välirivissä vasemmalta oikealle: Pentti Vähäkuopus, Tapio Tammi ja Esko Palomäki, Eturivissä Erkki Tammi, Timo Tammi ja Ilkka Tammi. Maassa näkyy polkupyörä ja takana pilkottaa osa sodassa hävitetyn rajavartioston kivijalasta. Vasemmalla Maanlunastuslautakunnan talo, Vuoden 1952 kunnantalo ja poikien takana poliisien talli.

Kuvaan asettuu seitsemän poikaa – nyt jo harmaahapsista miestä, jotka oletettavasti Reino Tammi kuvasi tällä paikalla 63 vuotta sitten, vuonna 1955.

Nämä kuusamolaispojat syntyivät sotien ja jälleenrakennuksen aikaan. Nyt he palaavat ”ottamaan sen kuvan”.

Ryhmästä muut ovat maailmalla, paitsi Kyösti Tammi, joka asuu Kitkantien varrella, Tammen talossa ja Timo Tammi, joka asuu pihan toisella puolella, samoin poliisiaseman vieressä.

Kolmessa vuodessa, eli kuvan ottovälein, uutta elämänkokemusta kertyy kuvattaville yhteensä 21 vuotta.

Kyösti, vanhin pojista, oli ensimmäistä kuvaa otettaessa 15-vuotias. Liekö Kuusamossa kukaan vielä kuullutkaan tuolloin Amerikassa keksitystä teini-iästä johon Kyösti nykyisin liitettäisiin. Nuorimmat Erkki ja Ilkka Tammi olivat viisivuotiaita. Esko Palomäki oli 13-vuotias, Pentti Vähäkuopus oli kymmenen samoin kuin Tapio Tammikin. Timo oli kuvattaessa seitsemän, tai kuusi.

Kukahan sen jatkokuvan keksi? Miehet eivät muista. Ovat vain tyytyväisiä, että päättivät ryhtyä kuvaamaan uudelleen lapsuutensa valokuvaa. Ympäri Suomea he kokoontuvat, tarkalleen samaan paikkaan. 1990-luvun kuva oli ensimmäinen uusinta.

Sarjaa ryhdyttiin kuvaamaan aluksi viiden vuoden välein. Kymmenkunta vuotta sitten kuvarytmiä kirittiin kolmeen vuoteen.

Katsomme kolmea kuvaa, kuvaan neljännen.

1955

Viisikymmenluvulla hiekka pölisi varpaissa. Pikkunaskaleilla oli omat leikkinsä ja hommansa jälleenrakennettavassa kirkonkylässä – isompia poikia katseltiin ylöspäin.

Naapurin talo rakennettiin jo 1946, Tammen talo valmistui kuvaa edeltäneenä vuonna 1954.

Kyösti Tammi muistaa vielä aiemmilta ajoilta evakkoon lähdön.

– Kun jouduttiin lähtemään, vanhemmista vaistosi, että he olivat hyvin katkeria ja varsinkin sitten kun palattiin, kun kaikki oli poltettu.

Hänkin asui ensin saunassa.

– Tuossa autotallin jatkona yhä olevassa saunassa asuttiin. Siinä oli kellosepän liike ja kunnan toimisto, näyttää Kyösti Tammi ikkunasta.

Naapuriin muuttivat jälleenrakennettavaan kylään saapuneet poliisit. Nimismiehen toimisto ja putkat sijaitsivat kauempana, Postin talossa.

Pihapiirissä oli poliisien autotalli, jossa oli peräti kaksi autoa, Iso Opel ja toinen. Tallin oveen pelasivat pihapiirin pojat seinäventtiä, jossa kolikot korjasi talteen paras heitto tai tuuri. Naapurissa sijaitsi myös evakkojen asutusta hoitava konttori, joka näkyy kuvan vasemmalla laidalla. Se seisoi ainakin 90-luvulle saakka ja tunnettiin Maanlunastuslautakunnan talona.

Kuvassa olevista Tammen serkuksista eivät kaikki olleet vielä syntyneetkään, kun apulaisnimismiehen kolme- ja puolivuotias Pentti Vähäkuopus ja ylikonstaapelin poika Esko Palomäki muuttivat pihapiiriin neljäkymmentäluvun lopulla.

Raahesta muuttanutta Palomäen perhettä kohtasi suuri suru, kun äiti menehtyi pian Kuusamoon muuton jälkeen.

– Se sai aikaan huonon alun Kuusamossa. Olin perheen nuorin ja sitä olen yrittänyt pikkuhiljaa huumorilla ja näiden hyvien kaverien avulla muuttaa. Silloin naapurin tädit taputtelivat niin paljon päähän, että ”Esko-rukka” – ja tässä on tulos, Esko Palomäki kertoo kaljua päätään taputtaen.

Hän kiittää kaveruuttaan Reino Tammen kanssa ja kertoo, että luonto, metsästys ja kalastus antoivat hänelle paljon.

Saksalaisten taakseen jättämät sotatarvikkeet nousevat poika-ajan tarinoissa esiin. Panoksia oli kankailla levällään. Timo Tammi löysi 88-millisen ilmatorjuntatykin kranaatteja.

– 28 kypärääkin löydettiin yhdestä kuopasta ja niitä jaettiin naapureille. Itselle ei tainnut jäädä yhtään talteen, Tammen serkukset muistelevat kuin kilpaa. Kaikilla tuntuu olevan kerrottavaa.

Seitsemän samuraita selvisivät sotatarvikkeiden helluntaisista räjäyttelyistä, vaikka pahoja vahinkojakin sattui, tutuillekin.

Tapio Tammi keräsi jo silloin innokkaasti palaneesta saksalaisesta varastosta jäänyttä romua, käämejä ja sen sellaista. Sittemmin Tapio rakenteli näistä sähkömoottoreita lennokkeihin ja muihin vehkeisiin, sukellusveneeseenkin.

– Se sukelsi Tatankijärven halki ja löydettiin vasta seuraavana kesänä vastarannalta, muistelevat pojat innoissaan, vaikka jo miehiä ovatkin.

Tapio Tammi kertoo pysyneensä näillä harrastuksilla poissa muusta pahanteosta ja sähkötekniikan pariin hänen uransakin vielä vei.

2005. Pentti Vähäkuopus, Erkki Tammi, Tapio Tammi, Kyösti Tammi, Timo Tammi, Esko Palomäki ja Ilkka Tammi. Tammen liike jatkaa vielä viisi vuotta. Maanlunastuskunnan talo on jo kuvasta hävinnyt.

1990

Kun ensimmäinen jatkokuva otettiin, ei lamasta ollut vielä tietokaan – mitä nyt joku asiaan perehtynyt oli saattanut ihmetellä rahan käymistä ilmaiseksi, sitä kun pankit oikein tyrkyttivät lainaa.

Miehet ovat raavaimmillaan. Vuoden 1990 -kuvassa ollaan työurilla pitkällä ja asetuttu uomiin. Perheasioista ei paljoa puhella, ne eivät ole miesten juttuja.

Suomen ensimmäiset valokuidut on jo vedetty. Sellaista oli Ilkka Tammi rakentamassa jo vuonna 1988 Uimaharjun sellutehtaalle. Polar Elektron toimitusjohtaja Tapio Tammi pokkaisi parin vuoden kuluttua presidentin vienninedistämispalkinnon. Hänen patentoimaansa maailman ensimmäistä digitaalista taksamittaria myytiin Argentiinaa ja Singaporea myöten. Rukan kisoissa oli jo kauan sitten mitattu hänen kvartsikellollaan hiihtoaikoja.

– Siihen ensimmäiseen 1970-luvulla laitettiin pyöränjalas lähtöaikaa ottamaan, Erkki muistelee Tammen verstaalla rakennettua kojetta.

Tämän ikäiset teknisten alojen miehet eivät niinkään pehmoile vuonna 1990.

Ehkä vasta vajaan kolmen vuosikymmenen päästä he nyökyttelevät hyväksyvästi, että olipa lapsuuden Kuusamo mukava paikka – sitäkin syystä, että persoonia oli kylällä paljon, eivätkä ihmiset arkailleet olla kylähulluja tai erikoistapauksia, joita siis riitti. Nimiä ladellaan, kun heitä kuitenkin muistellaan. Heikinharjuun kyyditsemisten aika tuli vasta myöhemmin. Tuo aika alkoi vasta heidän lapsuutensa jälkeen ja tätä kuvaa vuonna 1990 otettaessa se, pois kuljettamisen aika, alkoi jo loppumaan.

Maailmakin tuntui etenevän humaanimpaan suuntaan, kun kylmä sotakin katosi.

2018. Pentti Vähäkuopus, Erkki Tammi, Tapio Tammi, Kyösti Tammi, Timo Tammi, Esko Palomäki ja Ilkka Tammi. Poliisien arvioidaan muuttavan muutamassa vuodessa rajan perässä Nilojen taakse.

2005

65-vuotias Kyösti Tammi haluaa jatkaa Tammen kellosepän liikkeen pitämistä.

Kirkonkylä ympärillä tyhjenee ja Kitkantie hiljenee. Marketit imevät asiakkaita. Kaupunkilaiset eivät tunne olevansa kaupunkilaisia.

Suuret ikäluokat, miesten ikäluokat, tosin kokivat heitä itseään varsinaisesti koskettaneen lähtöaallon jo 1970-luvulla, jolloin moni meni Ruotsiin ja heistäkin valtaosa meni ja jäi muualle Suomeen.

Miehiä harmittaa, että Kitkantiellä ei ole enää yhtään baaria, kun niitä oli 60-70 luvuilla oikein mukavastikin. Oli Juhan baari, Kenno-baari, Hartikaisen Veikon baari Otson rakennuksessa, Hessun baari, Hissun pirtti, Urheilubaari...

– Sitten sen vanhain piikain kioski Kallungin tontin jatkona, joku muistelee.

– Mikähän sen baarin nimi oli?

Olisivatkohan miehet tässä kuvassa parhaassa marjastusiässä? Ensimmäiset thaimaalaiset ovat jo saapuneet Koillismaan marikoissa työskentelemään. Moni muualla asuva käy Kuusamossa pakastimen täytössä.

Kuvan taustalta on hävinnyt Maanlunastuslautakunnan puutalo. Kuusamon kaupungissa on jo vähän valokuitua, mutta se on jäänyt käytännössä vain julkisiin tarpeisiin, kouluihin ja niin edespäin. Epäillään, että olisiko liikkuvaa kuvaa lupaava kuitu nähty pitäjässä lestadiolaisuuden vaikutuksesta tarpeettomana, tahi jopa haitallisena.

1990. Pentti Vähäkuopus, Erkki Tammi, Tapio Tammi, Kyösti Tammi, Timo Tammi, Esko Palomäki ja Ilkka Tammi. Poliisitalo oli valmistunut taakse oikealle vuonna 1963.

Kuva: Jani Väisänen

2018

Kaipuu Kuusamoon elää muualla asuvien miesten mielissä enemmän tai vähemmän. Kaikki kuitenkin kulkevat täällä.

– Sellaisia eläkeläisiä on paljon, jotka ajattelevat, että saattavat vielä muuttaa takaisin kotiseudulle. He myös saavat hyvän pesämunan, jos myyvät asuntonsa etelässä, laskeskellaan.

Ei perheasioista puhella vieläkään, vuoden 2018 kuvaa otettaessa.

– Ettei mene aivan juorulehdeksi, veistelee Timo Tammi.

Hänen sisaruksensa pitävät tiivistä yhteyttä Kuusamoon – äidin apuna kulkee hänkin Ilkan tapaan vuoroviikoin.

Kitkantien remontista puhellaan. Parkkipaikkojen vähenemisen arvioidaan olevan yrittäjille haitaksi.

Kaivoksiin miehillä on yksimielinen kanta. Sellaiset eivät sovi ainakaan Juomasuolle, ei näillä tiedoilla. Kansainvälisiin yrityksiin miehet eivät luota, että ne siivoaisivat sotkut tai ettei vahinkoa luonnolle tai imagolle tulisi. He pitävät kaivosta parhaimmillaankin vain väliaikaisena, kun taas malmit säilyvät maassa.

Timo Tammi vakuuttaa, että toki myös vastapuolta on hyvä kuunnella. Pentti Vähäkuopus ottaa lakimiehen ominaisuudessa kantaa kaivoslakiin.

– Suomen kaivoslaki on aivan surkea, hän sanoo.

Seisomme poliisitalon parkkipaikalla, vanhalla kuvauspaikalla. Odottelemme pilven lipumista suoraa auringonvaloa tasoittamaan.

Miehet puhuvat, että pitäisiköhän näitä kuvavälejä tihentää kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Se on Vähäkuopuksen ehdotus. On puhuttu, että on mukavaa olla Kuusamossa, kun vastaantulevat tuttavat moikkaavat – tulossa on sekin vuosi, että toinen moikkaajista puuttuu.

Painan kameran laukaisinta.