Keittiössä on uusi ongelma. Kaikki ruokalusikat ovat koko ajan likaisena. Tiskirytmi ei ole muuttunut. Puhtaat makaavat edelleenkin koneessa ja likaiset lavuaarissa, eli kysymys on jostain muusta.
Syy on KonMarin. Sovelsin japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon elämänmullistavaa siivousoppia keittiössä. Laitoin pois kaikki ne haarukat, veitset ja lusikat, joista en pitänyt. Se oli virhe.
Kondon mukaan turhasta roinasta ja epäjärjestyksestä pääsee eroon kysymällä itseltään: ”Tuottaako tämä esine minulle iloa?” Jos ei tuota, laitetaan pois. Jäljelle jää vain oleellinen ja jatkuva epäjärjestys katoaa.
Etelä-Koreassa valmistettu lusikka ei tuottanut minulle iloa, mihinkään sarjaan kuulumaton pitkäpiikkinen haarukka ei näyttänyt kivalta ja tummentunut lusikka ei nostanut hymyä huulilleni. Pääsin eroon lusikkalaatikon epäjärjestyksestä. Se on nyt enimmäkseen tyhjä ja ruokailuvälineitä on liian vähän.
Kondon mielestä ei ole. Jos konmarittaisin koko keittiön, kyselisin itseltäni tuottaako korvattomuuden takia arvoton muumimuki minulle iloa vai enempi harmittaa ja tykkäänkö Madonna-mukista, keittiöelämäni mullistuisi. Äkkiä astioita olisi niin vähän, että olisi pakko tiskata useammin, laittaa puhtaat kaappiin ja likaiset koneeseen. Ja hups, keittiö olisi siistimpi ja puhtaita lusikoita tarpeeksi.
Tiedän kokemuksesta, että Marie Kondo on oikeassa. Viihdyn mökillä, koska siellä on vain tarpeellisia tavaroita tarvittava määrä tai jopa liian vähän. Sotkua, röykkiöitä ja mylläkkää ei pääse syntymään ja mieli on ihmeen tyyni. Osittain siksi, tai jopa enimmäkseen siksi, mökillä on rauhallista, leppoisaa, kaunista ja ennen kaikkea helppo siivota lähtiessä.
Miksi sama harmonia ei siirry kotiin edes lusikka kerrallaan?
Konmaritan edelleen kotona harhaoppisesti. Tällä kertaa olen vaatekaapilla. Suurin osa vaatteista ei tuota minulle iloa ja pois lähtevien vaatteiden rekki alkaa olla täydempi kuin jäljelle jäävien. Kohta ei ole mitään päälle pantavaa, niin kuin ei ole ollut kyllä tähänkään asti. Tai ehkä jäljelle jäävät vain ne muutamat vaatekappaleet, joita oikeasti käytän ja kaapissa on jatkossa aina jotain mieleistä. Ja hups, ehkä pyykkikasatkin katoavat.