Kun nuo maailman isot johtajat näyttävät suuntautuvan valtionjohtamisen sijasta enemmän kiinteistösijoittajiksi, on meillä kärpäsen kakan kokoisilla ihmispoloilla aikaa miettiä lämpöisiä ajatuksia. Ja missä muualla suomalainen miettii jos ei saunassa.
Kun tänä kesänä kolean alkukesän vuoksi olen lämmittänyt rantasaunaani vain pikkusen vajaat kahdeksankymmentä kertaa, on ehtinyt testailla, miten eri puulajit vaikuttaa saunan ja veden lämpiämiseen.
Aikaisempina kesinä olen päässyt monena kesänä vapun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana reiluun sataan lämmityskertaan. Saunassa on tullut testattua myös kiukaiden kestoa.
Häveliäisyyssyistä en paljasta, minkä nimisellä kiukaalla rantasaunaani lämmitän. Jotain voi päätellä siitä, että sauna on Muuramessa ja noin kolmen kilometrin päässä on erään entisen perheyhtiön, nykyisen pörssiyhtiön omistama iso kiuastehdas.
Kokemuksista suosittelen, että ei kannata hankkia ihan halvimpia tarjouskiukaita näin kovaan käyttöön. Selkeästi hintavampi kiuas on nyt kestänyt reilut tuhat lämmityskertaa. Ehkä ensi kesänä kiuas tulee tiensä päähän ja on aika hankkia uusi.
Mutta ne puulajit. Pari kesää sitten raju tuulenpuuska raapaisi isosta tammesta paksun oksan. Oli sen verran vänkkyrä, ettei siitä ihan lattialankkuja saanut sahattua, joten tammiparan oksa joutui saunapuiksi. Oli tehokasta saunapuuta. Oli kuitenkin vähän erikoinen olo lämmittää saunaa tammiklapeilla. En suosittele, paitsi jos ei ole muuta käyttöä. Kiuas lämpeni ehkä vähän liikaakin.
Tänä kesänä lämmitystarvikkeita on ollut monenlaisia. Koivua, leppää, mäntyä, kuusta, pihlajaa ja pajuakin.
Ei liene tule kellekään yllätyksenä, että se tehokkain lämmöntuottaja on ollut koivu. Kun yhden pesällisen polttaa kuivaa koivua, mittari hyppää parissakymmenessä minuutissa yli kahdeksankymmenen. Sen jälkeen haperompaa leppää. Löylyt pysyy tasaisena.
Vaan pistäpä ensin pesällinen leppää. Saa pohottaa parikin pesää eikä meinaa lämpö kivuta edes seitsemäänkymmeneen.
Pihkapuut on siltä väliltä. Mutta luukku pitää olla kiinni. Räiske on mukavaa kuunnella mutta tulisia hiiliä pitää koko ajan vahtia, ettei lattialankut syty palamaan.
Näissähän ei varmasti kokeneille saunanlämmittäjille ole mitään uutta. Onpahan vaan tulleet taas kerran mieleen. Varsinkin kun on vähän väliä joutunut lukemaan ja kuuntelemaan kaikkien alojen erikoisasiantuntijoiden lausuntoja puukiukaiden lämmityksen aiheuttamista ongelmista ilmastolle.
Olen suhtautunut lausuntoihin suurella vakavuudella. Aina kun sytytän kiukaan, toivon että joku muu jättää lämmityksen väliin niin säilyy sopiva tasapaino Muuratjärven rantasaunojen ilmastolle tuottamassa kuormituksessa. Yritän välttää lämmittämistä myös länsituulilla, että hiukkaspäästöt eivät suuntautuisi väkirikkaaseen kunnan keskukseen, vaan jäisivät enemmän kiusaamaan lähelle pesiytyneitä kahta härkälintuparia.
Näistä lämmitys- ja lintuongelmista kun kirjoitin kesällä epäsosiaalisessa mediassa, sain sen verran vastauksia, että aiheet kiinnostavat monia kansalaisia. Siksi toivonkin, että saunanlämmityksestä on tehtävä uusia väitöskirjoja. Ja vastaväittelijäksi ehdotan Konsta Pylkkästä.