”On ironista, että Lapin käräjäoikeus vetosi rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen kunnallispolitiikkojen vallan maksimoimiseksi.”
Näin kirjoitti 25. lokakuuta Helsingin Sanomissa Lapin yliopistosta eläköitynyt rikosoikeuden professori Terttu Utriainen.
Samoin itsekin tavasin hieman hämmästyneenä Lapin käräjäoikeuden kesäkuista päätöstä. Siinä ei mitenkään pohdittu kuntalakien merkitystä Kittilän päättäjien lievästi sanottuna erikoisiin päätöksiin muun muassa kunnanjohtajan erottamiseen johtaneessa prosessissa.
Päätöksestä jäi se kuva, että sen perusteella kuntapäättäjät voivat tehdä vaikka minkälaisia päätöksiä, jos heillä on hallituksessa ja valtuustossa ehdoton enemmistö, vaikka nämä päätökset olisivat selkeässä ristiriidassa kunnallislain kanssa.
Käräjäoikeus siis linjasi, että jos kuntalaiset ovat antaneet jollekin porukalle määräenemmistön tuottamat oikeudet tehdä päätöksiä, ei niitä tehdessä tarvitse välittää kuntapäätöksiä muuten ohjaavasta kunnallislaista.
Utriainen kirjoittaa hyvin, että Kittilä-jutussa ratkaistiin suuria periaatteellisia kysymyksiä julkisen vallan käyttämisestä tilanteessa, jossa elinkeinoelämä ja poliittinen päätöksenteko ovat kietoutuneet toisiinsa.
Tällaiset konfliktitilanteet ovat hyvinkin mahdollisia kunnissa, joissa jollain puolueella on määräenemmistö päättäjistä. Näitä kuntia löytyy maasta yleensä sieltä, missä keskustapuolueella on selkeä enemmistö äänestäjistä ja sitä kautta syntynyt päätösvalta lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa. Koillismaan kunnat hyvänä erimerkkinä, toivottavasti ei huonoina esimerkkeinä.
Kuusamossa ei onneksi ole jouduttu aivan näin ikäviin tapauksiin, vaikka sisältä kantautuneiden tapausten vuoksi ehdotonta valtaa pitävän keskustan piiristä onkin joskus suhtauduttu selkeän ylimielisesti muita kohtaan. Tämäkään ei koske kaikkia keskustan päättäjiä, mutta joukossa sielläkin on ollut väkeä, joiden käytös muita kohtaan voisi olla sovittelevampaakin.
Kittilän tapaus oli siksi erikoinen, että sen seuraaminen nosti monta kertaa niskavillat pystyyn. Prosessin alkuvaihe on myöhemmin usein kaadettu nykyisen pääministerin niskaan, missä siinäkin mennään hakoteille. Jos itse aikoinaan toimitusjohtajana toimiessani olisin toiminut salassa hallitukseltani ja yrittänyt salassa suosia monen miljoonan kaupassa jotain yksittäisiä tarjoajaa, tuskin olisin montaa minuuttia Koillissanomien avaimia saanut pitää.
Kittilän tapahtumat alkoivat siitä kun toimitusjohtaja uskoi, että hän pystyy tekemään ”ihan mitä ite haluaa”. Samaan sortuivat sen jälkeen yhden ison yrityksen talutusnuorassa kulkeneet kuntapäättäjät. Muutama päättäjä ja pari virkamiestä oli toista mieltä, mutta heidät ohjattiin kunnallislain vastaisilla päätöksillä syrjään.
Toivottavasti ylemmissä oikeusasteissa onnistutaan pitämään arvossa myös kunnallislain tuottamia velvoitteita kuntien hallinnossa. Muuten ollaan suossa, missä rypemisestä riemuitsevat ne kuntapäättäjät, jotka ovat tähän saakka joutuneet murisemaan, että täähän menis muuten mukavasti, mutta kun on noita muitakin.