Kolumni

Seppo Salmisen kolumni: Mikä ajaa järkevän tuntuisia ihmisiä asiattomuuksiin? – Eri mieltä oleva päättäjä ei ole "akka”, vaikka hänen mielipiteensä ei olekaan linjassa arvostelijan oman kanssa"

-
Kuva: Mikko halvari

Tällaiselle vanhan kansan jäärälle kun tuottaa jatkuvasti kasvavaa ihmettelyä nykyajan menossa, jäin kerran miettimään, mikä ihme ajaa ihan järkevän tuntuisiakin ihmisiä entistä kiivaimpiin väittelyihin maailman menosta.

Lueskelen joka päivä niin sanottua sosiaalista mediaa – jonka ajat sitten nimesin epäsosiaaliseksi – ja myös siellä valhemediaksi haukuttua perinteistä mediaa.

Näissä kahdessa erilaisessa ympäristössä julkaistavissa uutisissa on merkittävä ero. Perinteisestä mediasta voi lukea monipuolisesti perusteluja juttuja, joissa haastatellaan kyseessä olevasta aiheesta useita eri mieltä olevien kannanottoja.

Toisella puolella kannanottoja on vain niiltä, jotka ovat asiasta samaa mieltä.

Jossain tiedotusopin luennoilta vuosikymmenten takaa muistelen, että tämäntapaista tiedonvälitystä luonnehdittiin manipuloinniksi.

Sen ongelmallisimpia seurauksia on, että jos vain sitä seuraa jatkuvasti, se muodostuu ainoaksi oikeaksi totuudeksi.

Nykyisessä ilmapiirissä erottuu ainakin kaksi täysin toisistaan täysin eroavaa uskomusta. Toisella reunalla on vihreä todellisuus, toisella reunalla, pitää taas sanoa varovasti, Suomessa ainakin ns. perussuomalainen maailma.

Meillä kotimaassa tärkeimmät poliittiset päätökset syntyvät yleensä erilaisia maailmankatsomuksia edustavien ihmisten tekemien, joskus pitkienkin neuvottelujen jälkeen syntyneiden komporomissien jälkeen.

Se takasi yhteiskunnan kieltämättä kivuliaan hitaan, mutta samalla kaikkien kannalta suhteellisen tasapuolisen kehityksen.

Nyt vanhaa jatkumoa edustavien reunoille on ilmestynyt kaksi toisistaan valovuosien päässä olevaa liikettä, jotka molemmat vaativat muutosta äkkijyrkästi vain siihen suuntaan, jonka he kuvittelevat olevan ainoa oikea tie paratiisiin.

Varsinkin kiivaimpien ääripäitä edustavien kannanotoissa toista mieltä olevat määritellään hyvin usein termeillä, jotka helposti lipsahtavat vihapuheeksi. Näille puskahuutelijoille on näköjään täysin käsittämätöntä, että kirjoituksiin ja puheisiin liittyy aina myös vastuu sanomisistaan.

Sananvapaudesta käydään nykyisin omituista keskustelua. Sananvapautta kuulema rajoittaa pelko vastuuseen joutumisesta mielipiteistä.

En ole vielä koskaan huomannut, etteikö valtaaapitävienkin arvosteleminen olisi mahdollista. Arvosteleminen ja kritisointi on aina ollut mahdollista mutta asiallisesta kritisoimisesta on pitkä matka kielenkäyttöön, missä toista mieltä olevia haukutaan asiattomasti. Eri mieltä oleva päättäjä ei ole ”akka” vaikka hänen mielipiteensä ei olekaan linjassa arvostelijan oman kanssa.

Akaksi luonnehtiminen ei vielä täytä vihapuheen merkkejä, mutta kertoo selkeästi sanojan sivistyksen tasosta. Ja itse en ainakaan halua, että tämäntapaisia – ja karkeampakin – sanoja käyttävät olisivat isänmaassani päättämässä tulevaisuudesta.

Minun isänmaahani kuuluvat myös ne, joita jotkut keskustelijat ovat vähän väliä toivottamassa useimmiten itärajan taakse. Sekin kertoo pelkästään siitä, että nämä huutelijat eivät ole viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana lukeneet muuta painettua mediaa kuin ehkä Aku Ankkaa.