Mainos: Sieltä, missä tunnet elä­vä­si. Tutustu Koil­lis­sa­no­mat Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

Seppo Sal­mi­sen ko­lum­ni: Suomi on edel­leen de­mo­kra­tia

-
Kuva: Mikko halvari

Korona-viruksen tuottama vaikea tilanne on tuottanut ainakin kahdenlaisia uusia ”ammattilaisia”.

Nettiin on ilmestynyt iso joukko nopeasti oppineita terveydenhoitoalan osaajia, jotka ilmoittavat tietäneensä jo tammikuussa, mitä olisi pitänyt tehdä.

Toinen uusi ammattiryhmä on perustuslain ja valtiosäännön osaajat, joiden tietämys perustuu siihen, mitä Kekkonen teki 50-luvulta 80-luvun alkuun saakka.

Valtiosäännön osaajat arvostelevat hallitusta, koska se ei ole osannut tehdä mitään oikein eikä varsinkaan oikeaan aikaan.

Apuun on pyydetty tasavallan presidenttiä, joka sekään ei osaa erottaa hallitusta.

Osaajilta on tainnut unohtua, että Kekkosenkaan aikaan presidentillä ei ollut oikeutta erottaa hallitusta.

Konkreettisimmin se kävi ilmi keväällä 1982 kun Paavo Väyrynen hääräsi taustalla ja yritti kaataa Koiviston hallitusta.

Pääministeri Mauno Koivisto ilmoitti Katajanokan kadulla toimittaja Lehtilän haastattelussa, että hallituksen pitää nauttia vain eduskunnan luottamusta, ei presidentin.

Siihen aikaan moinen röyhkeys oli ennenkuulumatonta, mutta täysin linjassa sen aikaisten sääntöjen kanssa.

Presidenttiä hallitusta kaatamaan huutavat eivät huomaa, että Suomi on vaikeassa tilanteessakin edelleen länsimainen ja pohjoismainen oikeusvaltio ja demokratia.

Suomi ei ole Venäjä, missä Putin voi mahtikäskyillään tehdä melkein mitä haluaa.

Meillä onneksi presidenttinä on Niinistö, joka ei kuvittelekaan omaavansa samanlaisia oikeuksia kuin Trump USA:ssa.

Eivätkä sielläkään presidentin oikeudet ole aivan sellaiset, mitä Trump on kuvitellut.

Hallituksen kaatamista tässä tilanteessa presidentin mahtikäskyllä vaativat olisivat siirtämässä Suomea diktatuuriksi, missä kulloinkin johdossa oleva voisi keksiä mitä tahansa.

Meillä onneksi edelleen lopullinen valta on eduskunnalla. Edes nyt voimassa oleva poikkeustila ei sivuuta eduskuntaa ylimpänä vallankäyttäjänä.

Näiden uusien ”valtiosääntöosaajien” ongelmana on se, että he jopa kehuvat sillä, että eivät lue tiedotusvälineitä vaan monenlaisia nettikirjoittelijoita ja valeuutisia, joiden levittäjistä ei myöskään näinä aikoina ole puutetta.

Jonkinlaista toivoa demokratian kestävyyteen tuottaa se, että esimerkiksi moni amerikkalainen tiedotusväline on lopettanut presidentti Trumpin tiedotustilaisuuksien välittämisen suorana siksi, että niissä esiintyy niin paljon jopa vaarallisia ohjeita koronaviruksen torjumiseksi.

Toinen uusi ammattiryhmä on perustuslain ja valtiosäännön osaajat, joiden tietämys perustuu siihen, mitä Kekkonen teki 50-luvulta 80-luvun alkuun saakka. Valtiosäännön osaajat arvostelevat hallitusta, koska se ei ole osannut tehdä mitään oikein eikä varsinkaan oikeaan aikaan. Apuun on pyydetty tasavallan presidenttiä, joka sekään ei osaa erottaa hallitusta.

”Kriisiajat voivat Suomessakin herättää joissakin kansalaisissa ja kukaties poliittisissa vaikuttajissakin populistista vahvan johtajuuden kaipuuta, mutta nyt käsillä on uhka, josta kenelläkään ei yksinkertaisesti voi olla ylivertaista kokemusta. Nyt ei kerta kaikkiaan ole mylly- tai nyrkkikirjeiden aika. Kriisivalmiutta voi parannella sitten, kun kriisi on voitettu.”

Edellä olevan kappaleen lainasin Keskisuomalaisen pääkirjoitustoimittaja Tapani Luotolan kirjoituksesta 1.4.

Tuon paremmin on vaikeaa nykytilaa kuvailla.