Seppo Sal­mi­sen ko­lum­ni: Vii­mein­kin pe­rus­ki­vi muu­rat­tiin

-
Kuva: Mikko halvari

Eilen muurattiin Kuusamon uuden jätevedenpuhdistamon peruskivi. Vimeinkin.

Lähtölaukaus tälle pitkälle tapahtumaketjulle ammuttiin 1992 lokakuussa kun silloinen Oulun- ja ympäristöpiiri antoi Kuusamon vesiosuuskunnalle tehtäväksi etsiä uuden purkuputkenpään Torankijärven sijaan.

Vesiosuuskunta aloitti työt. Senaikainen toimitusjohtaja Erkki Hyvärinen piti aiheesta tiedotustilaisuuteen ja kertoi tapahtuneen. Toivoi samalla, että kuusamolaiset keskustelisivat aiheesta. Siksikin aiheesta tehtiin juttuja.

Joku aika sen jälkeen olin seurueessa, joka vieraili Kiestingissä. Mukana oli myös Hyvärinen. Istuttiin Kiestingin kyläpäällikön savusaunassa Tuoppajärven rannalla. Siinä Erkki harmitteli, että minkäänlaista keskustelua ei ole syntynyt asiasta vaikka kaikki alueen lehdet olivat kirjoitelleet juttuja tarpeesta ryhtyä hakemaan uutta purkupaikkaa Torangin sijasta.

Lohduttelin Erkkiä, että älä huoli. Tehkääpä joitain suunnitelmia ja kertokaa, mitkä voisivat olla vaihtoehtoja Torangille. Jo alkaa tapahtua.

Ja niin tapahtuikin. Tuskin kukaan osasi aavistaa, mitä kaikkea tulisi tapahtumaan.

Hurjimmat kiemurat käytiin siinä vaiheessa kun vesiosuuskunta julkisti -90 luvun puolivälissä, että uudeksi suunnaksi voisi tulla Soilun suunta.

Tavallisesti vesiosuuskunnan osuuskuntakokoukseen oli osallistunut ehkä kymmenkunta osakasta.

Varsinainen tempaus oli, että vuosituhannen vaihteen tienoilla osuuskuntakokouksessa äänestettiin lähes koko entinen hallitus ulos ja tilalle nostettiin aivan uudet nimet.

Ensimmäisessä kokouksessa uusi hallitus erotti toimitusjohtaja Keijo Pesosen.

Yhtiökokouksessa oli ollut entiseen malliin vain muutamia osuuskunnan jäseniä. Soilun suuntaa vastustaneet saivat kuitenkin kaksi henkilöä käyttämään kerrostaloyhtiöiden valtakirjoja. Kun parilla henkilöllä oli viidenkin taloyhtiön valtakirjat, he voittivat äänestyksissä kun vanhaa hallitusta kannattavia paikalla oli vain muutama yksittäinen osakas.

Kun kävin läpi kokouksen pöytäkirjaa, tein siitä jutun Koillissanomiin. Sain melkoisen ryöpyn niskaani valtakirjoilla pelanneilta. Mutta se herätti muutkin.

Entisen hallituksen jäseniä mustamaalattiin surutta julkisuudessa ja huhuissa ja uuden hallituksen puheenjohtaja vietti aikaa toimistolla kaivelemalla papereita löytääkseen väitettyjä väärinkäytöksiä. Huonolla tuloksella.

Muutama osuuskunnan osakas alkoi kerätä nimiä ylimääräisen osakaskokouksen koollekutsumiseksi. Nimiä kertyi sen verran, että kokous kutsuttiin koolle.

Kun tavallisesti kokouksessa oli ollut muutamia osakkaita, nyt piti varata Kuusamotalon iso sali, kokouksessa oli 479 osakasta paikalla.

Muistan hyvin kun itsekin olin menossa saliin. Ovella seisoi Soilun suuntaa kiivaasti vastustanut. Nosti minut nähdessään käden pystyyn: Sulla toimittaja Salminen ei ole mitään asiaa tähän kokoukseen, sain kuulla tuomion.

Olin kuitenkin omakotitaloni kautta myös vesiosuuskunnan osakas. Se piti kuitenkin selittää moneen kertaa, ennen kuin pääsin kokoukseen.

Kokous oli mysrkyinen, Lopputulos oli, että edellisessä kokouksessa valittu hallitus sai potkut ja tilalle valittiin uusi, jonka jäsenet olivat jotain muuta kuin ne, jotka edellisessä valtakirjoilla manipuloidussa kokouksessa potkittin ulos. Ja Keijo Pesonen palasi vanhalle paikalleen.

Osuuskunnan sääntöjänkin muutettiin sen jälkeen niin, että jokaisella osallistujalla voi olla vain kaksi valtakirjaa muilta osakkaitala ja valtakirjojen allekirjoittajiksi ei enää kelpaa taloyhtiön isännöitsijä vaan taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja tai muu.