Ihmisiä paikannettaessa ja heidän liikkeidensä seuraamisesta puhuttaessa puhutaan aina myös yksityisyydestä. Mitä tulee lasten paikantamiseen, tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio on linjannut, että paikannussovellusten käyttö rikkoo lapsen yksityisyyttä. Toisaalta hän katsoo lapsen edun, käytännössä esimerkiksi turvallisuuden, menevän yksityiselämän suojan edelle.
Ikäihmisten kohdalla tilanne on pitkälle sama.
– Aiemmin esimerkiksi valvontakameran sijoittaminen pienryhmäkotiin yöajan turvallisuutta varmistamaan herätti eettisiä kysymyksiä, lähinnä epäilyjä. Nykyisin kameravalvonta nähdään enemmän turvallisuuden takaajana kuin eettisenä ongelmana siitä, että joku seuraa, kertoo Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin.
– Tärkeää olisi, että vanhuusiän varhaisvaiheessa pohdittaisiin myös näitä turva- ja arkiteknologiaan liittyvien laiteiden käyttöä. Näitä asioita ihminen voi itse ilmaista niin sanotusti hyvän sään aikana myös hoitotahdossaan, mikä olisi kaikkien hyvä tehdä, hän lisää.
Lain mukaan henkilön seuraamiseen tarvitaan aina seurattavan henkilön lupa. Alle 15-vuotiaan lapsen puolesta päätöksen voivat tehdä huoltajat. Jos aikuinen ei enää kykene itse päättämään asioistaan, päätöksen voi tehdä hänelle määrätty edunvalvoja.
Satu Helinin mukaan älypuhelinten ja niissä toimivien karttasovellusten yleistyminen madaltaa kynnystä paikannuslaitteiden käytölle.
– Omaisten tukemana kotona asuvilla henkilöillä on jo nyt jossain määrin monitorointilaitteita, jossa saa sisätiloissa ääniyhteyden ilman puhelimeen tarttumista tai laitteista, mistä menee hälytys omaisille, hän mainitsee.
