Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Tuntuu sietämättömältä istua töissä kun tietää, että tätäkin kirjoittaessa ukot ja akat istuvat jäällä Salmisessa, Heikkilässä, Kajavassa, Koskenkylässä ja lukemattomissa muissa Kuusamon aarreaitoissa. Siikaahan siellä pilkitään, ja näin aamuhämärissä se parhaiten nappaa. Joku varmaan suuttuu, kun menin tuossa paljastamaan monta hyvää paikkaa.
Siianpilkintä on talvikalastuksen kuningaslaji, joka voi parhaimmillaan olla mitä antoisinta hommaa saaliin kannalta. Pahimmillaan edessä on uintireissu hyisessä vedessä. Kuuluisin Kuusamon siianpilkkijöiden uimapaikka lienee Kiveskoski, joka on samalla tietysti yksi parhaimmista.
Siian narraamisen hienouksia on sen tiukka sesonkiluonteisuus. Syksyisin siika nousee kudulle jokiin juuri aamuisin, jolloin pilkkiminen on otollisinta. Iltaisin kuteneet ja nälkäiset siiat sitten palaavat järviin, ja taas pilkkijät ovat odottamassa. Siian kutuvaellus sattuu juuri ensijäiden aikaan, joten pilkille lähtö ei ole missään nimessä ihan riskitöntä hommaa. Silti malttamattomien siianpilkkijöiden on pelipaikoille päästävä.
Jäitä kannattaisi kuitenkin laittaa myös hattuun, ja mennä vain tutuille paikoille vasta sitten, kun tietää jään jo kantavan. Liivit tai kelluntapuku on syytä olla myös. Yleensä siikapaikoilla on muitakin, mikä osaltaan toki lisää turvallisuutta.
Siikaa pilkkiessä tulisi myös muistaa kohtuus, kuten kaikessa muussakin kalastuksessa. Kaloja ei kannata ottaa ämpärikaupalla, vaikka se parhaan syönnin sattuessa olisikin mahdollista. Nuo kutusiiathan ovat niitä kaikkein arvokkaimpia kaloja, jotka sitten jatkavat sukua. Ottaa siis vain sen verran minkä syö.
Siikakin näet on arvokas matkailutuote. Viime syksynä Salmisessa jututin pilkkijöitä, jotka ajavat Kuusamoon joka syksy Raahesta asti pelkästään siian perässä. Toinenkin jäällä ollut seurue oli tullut kauempaa Savosta saakka.
Ehdin minäkin tuossa yhtenä iltana pilkillä pyörähtämään. Jäälle menivät jäljet jotka tulivat myös takaisin, joten ajattelin sinne menemisen olevan turvallista. Vain pienen tovin ehdin pilkkiä ennen pimeää. Yksi siika kävi morria tönäisemässä, mutta eipä se sitten sille lopulta kelvannut. Siitäkin tapahtumasta olin iloinen. Jospa tässä ehtisi vielä kalan saamaan, ennen kuin sesonki on ohitse.
Aleksanteri Pikkarainen