Kesän siirtomarkkinat lähestyvät loppuaan. Joukkueilla on vielä elokuun loppuun asti aikaa vahvistaa joukkueitaan ennen tammikuussa avautuvaa seuraavaa siirtoikkunaa. Huippujalkapallossa liikkuu nykyään enemmän rahaa kuin koskaan. Yhä kasvavat televisiosopimukset, entistä rahakkaammat sponsorisopimukset ja Aasian avautuvat markkinat takaavat, että Euroopan huippujoukkueilla ei tarvitse laskea senttejä ostostensa kanssa.
Puhutuin kauppa on tietenkin Neymarin siirto FC Barcelonasta PSG:n riveihin uudella maailmanennätyssummalla. Pariisilaisten maksama 222 miljoonaa euroa rikkoo reilusti entisen ennätyksen, joka oli vaatimattomat 100 miljoonaa euroa viime kesältä.
Espanjan Liigassa joukkueilla on pakko ujuttaa pelaajasopimuksiin ulosottohinnat. Jos joukkue X tarjoaa pelaajan Y ulosottohinnan, niin myyvälle seuralle on tarjous pakko hyväksyä. Tällöin sopimusneuvottelut käydään ostajan ja pelaajan edustuston kanssa. Barcelona luuli olevansa selvillä vesillä uusittuaan Neymarin sopimuksen alle vuosi sitten ja neuvoteltuaan järjettömän ulosostohinnan.
Mielenkiintoinen yksityiskohta siirtosaagassa on, että Neymarin entinen seura FC Barcelona lopetti kesäkuun lopussa sponsorisopimuksen Qatarin valtion kanssa. Kun taas uusrikas pariisilaisjoukkue on tunnetusti qatarilaisten sheikkien omistuksessa. Vuoden 2022 MM-kisat Qatarissa lähestyvät. Neymar on tuolloin 30-vuotias ja todennäköisesti jalkapalloilullisen uransa lakipisteessä. Mielenkiintoista on myös nähdä Barcelonan vastaus siirtomarkkinoilla.
Merkittävin trendi eurooppalaisten suurseurojen rahankäytössä on kuitenkin englantilaisten seurojen tuhlailu. Kahdeksassa kymmenestä rahakkaimmasta siirrosta on ostajajoukkueena ollut englantilaisseura. Uuden ennenkuulumattoman rahakkaan televisiointisopimuksen avittamana on rahaa käytetty ennätyssummia esimerkiksi Romelu Lukakuun ja Alvaro Morataan. Hyviä pelaajia molemmat, mutta siirroissa on kuitenkin maksettu enimmäkseen potentiaalista.
Lukakun näytöt ovat lähinnä Evertonista, jossa belgi mätti ihan mukavia maalimääriä. Moratan osana on ollut istua Juventuksen ja Real Madridin penkeillä, kun muut pelaajat ovat kantaneet suurimman vastuun. Kumpikaan ei ole ainakaan vielä maailmantähti. Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että englantilaisten televisiorahat hyödyttävät eniten myyviä seuroja. Tieto, että vastapuolella on rahaa millä mällätä, kannustaa seurapomoja rahastamaan viimeiseen senttiin asti.
Erittäin kuvaavaa Englannin ylikuumentuneille markkinoille on Kyle Walkerin siirto Tottenhamista Man Cityyn. Kyle Walker on toki pätevä laitapakki. Juoksuvoimainen ja tunnollinen, ehkä hivenen virheherkkä. Englannin maajoukkueen vakiokalustoa ja Man City kaipasi kipeästi oikeata laitapakkia miehistöönsä. Mutta, Man City maksoi Walkerista 50 miljoonaa euroa, joka on kymmenen miljoonaa euroa enemmän, kuin mitä AC Milan maksoi Juventukselle Leonardo Bonuccista. Miehestä, joka on todellinen poikkeusyksilö. Pelaajasta, joka oli Juventuksen tuleva kapteeni. Kuuden mestaruuden takuumiehestä. Ylikuumentuneilla markkinoilla ihan pätevä laitapakki oli arvokkaampi kuin maailman johtava puolustaja.
Englantilaisilla olisi nyt näytön paikka Euroopan cup-kilpailuissa. Mutta, ei omien keskinkertaisuuksien kierrättämisen ansiosta vaan satsauksesta huippuvalmentajiin vuosi sitten. Man Utd, Man City, Tottenham, Liverpool ja Chelsea voivat kaikki hyvällä omalla tunnolla kerskailla, että ainakin valmentajaportaasta löytyy maailmanluokkaisia tekijöitä. Projektit ovat yhä kesken, mutta eiköhän keväällä välierissä pelaa tutut mannermaiset jätit. Englannissa saadaan keskittyä Valioliigaan, jossa suurin mestarisuosikki Tottenham – ajat muuttuvat – ei ole muuten ostanut ensimmäistäkään pelaajaa vaan luottaa pitkäjänteiseen projektiin.