Kolumni

Sii­vek­käi­den näy­tel­mä

-

Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi

Vierailin viikonloppuna mökillä, jonka keittiön ikkunan alla oli lintulauta. Lapioin laudalle pähkinöitä, auringonkukansiemeniä, leipäpaloja ynnä muuta lintujen herkkuja. Pian valtavan hieno näytelmä oli valmis.

Ensiksi tulivat tali- ja hömötiaiset. Vuorotellen nämä lintulautojen yleiset vieraat nauttivat antimista. Toivoin hartaasti paikalle töyhtötiaista. Eipä aikaakaan, kun tämä tiaisten hieman tyylikkäämpi ja harvalukuisempi serkku paikalle lennähti. Tali- ja hömötiaiset ruokailivat keskenään, mutta töyhtötiainen söi yksin. Se otti jostain syystä paikkansa nokkimisjärjestyksessä, vaikka on huomattavasti talitiaista pienempi.

Illan mittaan herkut haistoi vielä käpytikka, joka säikäytti pienemmät linnut pois paikalta oman ruokailuhetkensä ajaksi. Tikan puolestaan ajoi pois orava. Seuraavana aamuna laudalla ruokaili kaksi närheä, jotka kaikkosivat pian ikkunasta tiirailevan kyttääjän huomatessaan. Närhet ovat yllättävän arkoja varislinnuiksi. Esimerkiksi hömötiaiset kun eivät pienestä koostaan huolimatta näytä pelkäävän juuri mitään.

Lintujen ruokailun seuraaminen on hyvin kiehtovaa puuhaa. Eri lajien välinen dynamiikka avautuu aivan erityisellä tavalla.

Talviruokinta on paitsi ajanvietettä ja hupia, myös tärkeää luonnonsuojelutyötä. Linnuille lisäravinto on ankarina talvina erittäin tärkeä energianlähde. Koillismaalla lintulaudan suosio on joka niemessä ja notkelmassa taattu. Lajikirjo on suurempi kuin missään muualla Suomessa. Minunkin kattama lauta keräsi kahdessa päivässä puolen tusinaa lajia. Jatkuvammalla ruokinnalla lajimäärä moninkertaistuu ja mitkä tahansa harvinaisuudet ovat mahdollisia.

Lintujen ruokintaan liittyy myös suuri vastuu. Jos sen aloittaa, täytyy laudalle jaksaa kantaa siementä ja muuta apetta koko talven läpi. Ruokinnalle oppineet linnut ovat muutoin pulassa.

Ruokittuani mökkipiirin lintuja olen alkanut entistä tarkemmin miettiä oman ruokintapaikan perustamista. Valitettavasti vain taloyhtiön järjestyssäännöt kieltävät sen laittamisen omalle pihalle. Perusteena ovat epäilemättä sotkut, joita lintujen jätökset voivat aiheuttaa. Taloyhtiöt voisivat harkita yhteisiä ruokintapaikkoja, jotka sijoitettaisiin niin, että sotkut eivät uhkaisi ihmisten asuntojen pieluksia. Linnuista olisi takuulla iloa myös vuokratalojen asukkaille.

Aleksanteri Pikkarainen

”Koillismaalla lajikirjo on suurempi kuin missään muualla Suomessa.