Alavuotunkilainen Markus Malmivaara uskoo nähneensä kotipihallaan lintumaailman suurharvinaisuuden.
Mies oli lauantaina illansuussa palaamassa Ala-Vuotungin rannalta halkotöistä, kun hän näki kotipihansa ainoassa kuusessa, vain noin viiden metrin päässä, istumassa mehiläissyöjän .
Tunnistus oli tullut selkäytimestä. Laji on niin erikoisen näköinen, että sitä on hankala sekoittaa mihinkään toiseen. Malmivaara oli nähnyt pyrstön yksityiskohtia, pitkän nokan ja kaulan vaaleampaa väriä. Laji oli tullut saman tien mieleen.
Malmivaara ehti tarkkailla lintua 5-10 sekunnin ajan, ennen kuin tämä poistui pohjoisen suuntaan riistapellon yli.
Mutta oliko se mehiläissyöjä?
Lajia ei ole koskaan aiemmin nähty Kuusamossa. Koko Suomessa siitä on parin viime päivän ajalta vain kaksi havaintoa, nekin länsirannikolta. Lajia kuitenkin havaitaan Suomessa vuosittain toukokuusta elokuuhun. Se pesii Keski-Euroopassa ja Venäjällä.
Malmivaara soitti saman tien lintuharrastaja Timo Talalalle, jonka numero hänellä on kännykässään. Talala ja Jarmo Martiskainen saapuivat paikalle ja kolusivat lähistön peltoja ja aukioita parin tunnin ajan muutamien muiden lintuharrastajien kanssa.
Turhaan. Lintu ei suostunut enää esiintymään.
Kun lajia ei ole koskaan tavattu paikkakunnalla, yksittäisen ihmisen havainto ei pelkästään riitä havainnon vahvistamiseen, vaan sen käsittelee alueellinen harvinaisuuskomitea . Havainnosta pitää täyttää harvinaisuuslomake, johon merkitään muun muassa havaintotilanteen ja linnun kuvaukset sekä lajit, joihin lintu olisi sekoitettavissa ja miten se on erotettu näistä.
Näin toimittiin myös viime toukokuussa, kun maanviljelijä Timo Törmäsen pelloille Kantokylään lennähti paksujalka. Se on mehiläissyöjää harvinaisempi lintu, joten se piti hyväksyttää valtakunnallisessa harvinaisuuskomiteassa. Tuossa tapauksessa lintu kuitenkin patsasteli useita viikkoja lintuharrastajien ja -kuvaajien ilona, joten siitä oli hyviä kuvia komitean työn tueksi.
Malmivaara ei kuitenkaan saanut kuvaa linnusta. Hänellä ei ollut kameraa mukanaan eikä kännykkää taskussaan.
Siksipä illanviettoon saapuneiden kavereidenkin oli vaikea uskoa isännän kertomusta.
Lintuharrastajat jatkavat sunnuntaina mehiläissyöjän etsintää. Myös muita alueella liikkuvia kehotetaan pitämään silmänsä auki erikoisuuden varalta.
Mehiläissyöjä on hyönteissyöjä, joka on erikoistunut pistäviin hyönteisiin, joita se vaanii näkyviltä paikoilta esimerkiksi sähkölangalla tai tolpan nokassa istuen.
LuontoPortin mukaan mehiläissyöjä on erittäin värikäs, hoikka ja pitkänokkainen säihkylintu. Sen nokka on pitkä ja hieman kaareva.
Höyhenpuku on hyvin värikäs: päälaki, etuselkä ja siiven tyviosan peitinhöyhenet ovat punaruskeat, otsa on valkoinen, ohjas ja silmän yli ulottuva juova musta, kurkku ja hartiat keltaiset, vatsapuoli sininen ja pyrstö vihreä.
Siiven käsisulat ovat päältä siniset ja siiven koko alapuoli on punertavan harmaa. Siiven takareunassa on kapea tumma reunus. Koivet ovat punaruskeat, nokka on musta ja silmän värikalvo on punainen, kertoo LuontoPortti.
Jos siis näkee kuukkelin kokoisen, kirkkaan värisen linnun pellon reunalla, kannattaa ilmoittaa lintuharrastajille .
