Kolumni

Si­nis­tä, vanhaa ja uutta

-

Ei, häitä ei juhlittu, vaan olin vasta elämäni ensimmäistä kertaa vauvakutsuilla. Luulin, että olen jotenkin outo, kun en sellaisille vielä koskaan ollut päätynyt. Mutta ei, niin olivat kaikki muutkin kutsuilla olleet naiset ensimmäistä kertaa vastaavassa tilanteessa.

Sen lisäksi, että olin vastaavilla kutsuilla ensimmäistä kertaa, olin myös ensimmäistä kertaa järjestämässä sellaisia. Kerrottakoon vielä se päivänselvä asia, että en ole äiti.

Ilmassa oli siis loistavat katastrofin ainekset! Epäonnistumisen mahdollisuutta lisäsi se, että kutsut järjestettiin yllätyksenä, ja olin se ihminen, joka hiipi juhlittavan kotiin varkain, siivosi, koristeli ja laittoi tarjottavat esille. Muut saapuivat paikalle heti omilta töiltään ehdittyään.

Olin myös toinen henkilöistä, joka vastasi juhlan ohjelmasta. Koska olimme ensimmäistä kertaa järjestämässä kyseistä juhlaa, jouduin ottamaan avuksi Googlen ja erilaiset vauvapalstat. Vinkkejä on netti pullollaan, mutta keskustelujen perusteella suomalaiset eivät ole aivan vakuuttuneita amerikkalaisen perinteen rantautumisesta Suomeen.

Myönnetään, minäkin pohdin aluksi, että kuinkakohan viihdyn. Ajattelin, että ei ole minun tyyppistä kilpailla siitä kuka sylkee tutin pisimmälle tai vaihtaa nukelle vaipan nopeimmin.

Pienistä ennakkopeloista poiketen ilta oli erittäin hauska. Harvoin olen kuullut yhtä luovia vastauksia vauva-aliasta pelattaessa, nähnyt yhtä persoonallisia tulevalle vauvalle maalattuja bodyja tai oppinut uusia nimityksiä eläinvauvojen nimityksiä arvuutellessa. Nauroin varmasti yhtä paljon kuin muutamaa päivää aikaisemmin stand up -keikalla.

Tässäkin juhlassa, kuten kaikissa muissakin, ohjelman voi muokata kulloisellekin juhlaporukalle sopivaksi. Esimerkiksi tämä porukka ei sylkenyt tutteja tai vaihtanut vaippoja nukeilta. Vauvakutsutkin voi siis vetää läpi suomalaiseen tapaan ilman kaikkia amerikkalaisia hömpötyksiä tai sitten tehdä kaiken suurieleisesti.

 

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki tätä pimeää arkea piristävät keinot ovat tervetulleita. Olkoon se keino kuin pieni tahansa, kuten vaikkapa kahvihetki tuttavien kanssa. Tai muualta pohjolaan rantautuva perinne kuten vauvakutsut. Tai sitten se kaikista pienin arjen luksus: kuppi kahvia tai teetä, viltti ja kynttilä.