”Suomen mediaympäristön voidaan sanoa olevan yksi maailman vapaimmista. Teette arvokasta työtä etsien ja välittäen tietoa meitä pohjoissuomalaisia koskettavista asioista.”
Tällaisia terveisiä pääsin lukemaan viikonloppuna pohjoissuomalaisille journalisteille ammattiyhdistyksemme juhlassa.
Terveiset oli lähettänyt pääministeri Juha Sipilä (kesk.)
Keskiviikkona julki tuli paljastuksia, jotka asettivat Sipilän juhlapuheet journalisteista vähintäänkin outoon valoon. Sipilä oli edellisillan ja yön tunteina lähettänyt Ylen toimittajalle toistakymmentä viestiä, jotka sisälsivät hänen kansalaisilta saamiaan haukkuja liittyen edellisviikon Terrafame-Katera Steel -jääviysepäilyihin.
Sipilän luottamus Yleisradioon oli mennyt. Kauas oli tultu siitä, kun Sipilä sai pitää pitkän puheen suorana lähetyksenä Ylellä ilman toimittajien kysymyksiä.
Suomen Kuvalehti paljasti, että Ylen johdon toimesta oli päätetty kieltää julkaisemasta Sipilän jääviysepäilyjä koskevia jatkojuttuja. Asiasta nousi valtava kohu ja aivan aiheesta.
Sipilän toiminta Yleä kohtaan katsottiin painostukseksi ja Ylen johdon ratkaisu puolestaan journalistin ohjeiden aivan keskeisten kolmen ensimmäisen kohdan rikkomiseksi.
Niin on, jos siltä näyttää, on Suomessa Kekkosen suuhun pantu lausahdus. Nyt näyttää siltä, että Suomen pääministerinä on mies, joka yrittää muokata julkisuuskuvaansa ja määrätä mediaa samalla tavoin kuin Kekkonen aikoinaan. Sellainen ei avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa yksiselitteisesti käy päinsä.
Sipilä tuskin teki mitään Terrafameen liittyviä päätöksiä sukulaistensa yritystoiminnan edistämiseksi. Kuitenkin se, että edes epäily mahdollisesta jääviydestä heräsi, piti viestimien kansalle kertoa. Tähän Sipilä reagoi täysin käsittämättömällä tavalla.
Hyökkäys mediaa kohtaan ei ollut myöskään ensimmäinen. ”Jos, jos ja jos. Mitä jos Yle loppuu ja Maikkari loppuu, mitä sitten?” -uhittelu Berner-kohussa on vielä tuoreessa muistissa.
Sipilän tapaus osoitti sen, että pääministerillä on kosolti mietittävää suhteessaan tärkeimpään demokratiaa valvovaan elimeen, julkiseen sanaan. Hermo ei voi pettää niin, että alkaa spämmätä toimittajille sähköpostia.
Myös Ylen johto voi mennä itseensä ja miettiä, onko se vallan vahtikoira, vaiko sittenkin puudeli?