Se oli kevät vuonna 1986, kun Sirpa Lusminki jätti Kuusamon taakseen ja suunnisti Pohjois-Norjaan.
Vielä silloin hän ei tiennyt, että reissu venähtäisi vuosikymmenten mittaiseksi.
– Minä muutin Kuusamosta Kjøllefjordiin. Olin silloin vielä töissä Kuusamon kunnan kulttuuritoimistossa, mutta halusin nähdä maailmaa. Etsimme hyvän ystäväni Liisan kanssa työpaikkaa kalatehtailta Norjassa.
Lusminki, nykyisin Lusminki-Jensen, ei ollut ainoa härmäläinen, joka oli lähtenyt matkaan paremman tulevaisuuden toivossa.
– Tehtaalla oli jonkin verran suomalaisia työntekijöitä, jotka olivat olleet siellä vuosikausia. Kjøllefjord on pieni kalastajakylä ja harrastusmahdollisuudet hieman rajalliset. Kylästä löytyi yksi ruokakauppa, joka meni kiinni kello 16 eli ruokaostokset piti tehdä pikaisesti ruokatunnilla tai heti töitten jälkeen. Yksi pubikin oli sekä nakkikioski.
Pienen paikkakunnan arki oli suomalaisille liian rauhallista.
– Katselimme kartalta, olisiko hieman suurempaa kylää lähialueella. Koska Honningsvåg oli isompi piste kartalla kuin Kjøllefjord, niin päätimme etsiä töitä sieltä. Muutimme Honningsvågin läheisyydessä olevaan Nordvågenin kylään ja viihdyimme heti. Työ oli nyt raputehtaalla.
Aika kului nopeasti ja Lusminki-Jensen vaihtoi kalahommat siivojan tehtäviin, mutta lisätöinään hän piti yllä suomalaisuutta.
– Kesä meni vauhdilla ja syksyllä siirryin SAS-hotelliin siivoojan hommiin. Honningsvågissa on aktiivinen paikallisradio ja tein siellä suomenkielistä ohjelmaa sekä turistiradiota äidinkielellä.
Veri veti kuitenkin takaisin kotimaahan ja kuusamolainen kävi tutustumassa pääkaupungin piireihin.
Sen jälkeen hän on toiminut useamman yrityksen jäsenenä.
– Olin Helsingissä välissä muutaman kuukauden ennen kun muutin vakituisesti Honningsvågiin. Myin kaksi kesää lippuja autolautalle ja sitten perustin kudontaverstaan/käsityöliikkeen paikallisen ystäväni Eila Turusen kanssa. Vuonna 1990 menin naimisiin ja mieheni osti matkamuistoliikkeen Arctic Suvenir as:n, jossa olen ollut siitä lähtien työssä. Perustin toisen liikkeen Arctandria as:n 1995 ja olen ollut vuodesta 2006 aktiivisena osakkaana Olderfjord Turistsenter as:n yrityksessä, joka on puolestaan Porsangerin kunnassa.
Yrittäjyys vaatii valtavasti työtä, mutta kuusamolainen on tottunut uurastamaan.
– Yrittäjyydestä minulla ei ole kokemusta Kuusamon ajoilta. Olen saanut kuitenkin hyvän pohjan Kuusamosta yrittäjyydelle – siihen tarvitaan kova työpanos. Työntekoa on meidän perheessä arvostettu aina ja varsinkin Hilda-mummi – joka oli ikiliikkuja ja aina ahkera – oli hyvänä esimerkkinä minulle lapsuusvuosina.
Lusminki-Jensen ensimmäisen yrityksen perustaminen oli ennemminkin sattuma kuin harkittu teko.
– Silloin olivat oikeat ihmiset oikealla paikalla. Ennen kaikkia mieheni Lars Jensen, joka innosti ja auttoi papereiden kanssa. Lars ei ole koskaan pelännyt uusia haasteita ja tukenut minua aina niin, että olen uskaltanut ottaa vastuuta uusista työtehtävistä.
Kuusamolainen sanoo tuurillakin olleen merkitystä elämässään.
– Elämän kulku on sattumia täynnä. Voin sanoa, että olen viihtynyt erittäin hyvin Norjassa ja työ on ollut antoisaa. Työni on kaikkea muuta kuin tylsää. Tapaan paljon erilaisia, mielenkiintoisia ihmisiä, voin käyttää luovuutta ja työskennellä mahtavien kollegojen kanssa.
Lusminki-Jensen on nähnyt aitiopaikalta, miten matkailu on kehittynyt vuosien varrella.
– Matkailu on tärkeä elinkeino pohjois-Norjassa. Se on kasvanut huomattavasti viimeisten vuosien aikana ja matkailijoita on alkanut liikkua enemmän myös talvisaikaan. Kesällä matkailijat tulevat katselemaan keskiyönaurinkoa sekä mahtavia tunturimaisemia ja puhdasta luontoa. Talvella revontulet ja arktinen talvi on kiinnostuksen kohteena.
Suomalainen asuu Nordkapin kunnassa ja Nordkapp on monen Skandinaviassa matkailevan suosikkikohde.
– Vuoden aikana kävijöitä on noin 270 000 ihmistä, joista valtaosa tulee kesän aikana valtameriristeilijöillä Honningsvågin satamaan. Risteilijöiden määrä ja koko kasvaa vuosi vuodelta. 2017 Honningsvågin satamassa kävi 96 risteilyalusta kesäsesongin aikana.
Pohjois-Norja on työllistänyt myös suomalaisia bussiyhtiöitä.
– Turisteja tulee myös paljon linja-autoilla. Suomalaiset bussiyhtiöt kuljettavat turistit Rovaniemeltä ja Ivalosta Nordkappiin. On myös paljon matkailuautolla ja henkilöautolla liikkuvia. Ja on tietenkin niitä jotka tulevat pyörällä tai vaikka potkulaudalla, mutta Nordkapp on päämäärä.
Myös härmäläiset suuntaavat usein kohti pohjoista. Varsinkin kesäisin Norjassa näkee paljon suomalaisia.
– Suomen rekisterissä olevia autoja on paljon liikenteessä Pohjois-Norjassa kesäisin. Olderfjord Turistsenterissä on jonkin verran suomalaisia asiakkaita, mutta täällä Honningsvågissa heitä näkee harvemmin. Paitsi silloin kun sukulaiset tulevat Kuusamosta isolla porukalla. Suomalaisia täällä kiinnostaa kalastus. Ja täällähän riittää merta mistä kalastaa.
Maat kansainvälistyvät ja kansallisuuksien erot eivät enää ole niin suuret kuin ennen.
– Mutta erojakin yhä on. Näin ulkosuomalaisena näen norjalaisen ja suomalaisen välillä eroavuuksia. Norjalainen on aika rento suomalaiseen verrattuna. Se on ihan hyvä piirre yleisesti, mutta ei aina välttämättä työelämässä. Täällä vallitsee – jos ei asia tapahdu tänään, niin ehkä huomenna -mentaliteetti. Ja kaikki Norjassa haluavat olla hyväpalkkaisia johtajia.
Härmäläinen ahkeruus on kovassa huudossa vuonojen maassa.
– Suomalaisen työmoraali on omaa luokkaansa norjalaiseen verrattuna, mutta norjalainen rentous on myös positiivista. Täällä ei pelätä epäonnistumista, mikä taas on hyvin suomalainen piirre. Norjalaisia lapsia kasvatetaan sosiaalisuuteen ja heidän itsetuntoa tuetaan koko ajan.
Myös sosiaalisessa kanssakäymisestä löytyy eroja.
– Suomalainen haluaa rakentaa mökin sinne, missä ei ole naapureita päivämatkaa lähempänä. Norjalainen rakentaa sinne, missä voi viettää aikaa mökkinaapureiden kanssa. Suomalainen hiihtää itsensä läkähdyksiin, norjalainen hiihtää kaakaotermospullo sekä suklaa repussa ja on aina valmis pitämään taukoja.
Lähtö Suomesta ei ole kaduttanut kuusamolaista.
– Kaikki kaikessa ulkosuomalaisuus on rikkaus elämässä. Se avartaa maailmankatsomusta ja tuo elämään uuden tason. Erilainen kulttuuri ja elämäntyyli opettaa arvostamaan erilaisuutta ja samalla vahvistaa omia arvoja ja juuria.
Kuusamolaiselle kotimaa on yhä rakas, mutta yrittäjän aika on rajallista.
– Käyn Suomessa tosi harvoin, noin kerran vuodessa. Haluaisin käydä useamminkin tapaamassa ystäviä ja sukulaisia Kuusamossa, mutta aika ei tahdo riittää. Ensimmäisinä vuosina kaipasin Suomea, mutta en ole koskaan harkinnut Suomeen paluuta. Seuraan Suomen uutisia internetistä, niin että en ole ihan pihalla, kun keskustelen suomalaisten tuttujen kanssa.
Vuodet ulkomailla ovat koulineet suomalaista. Maassa ollaan maan tavalla.
– Täytyy sanoa, että itse usein unohdan olevani ulkomaalainen Norjassa, mutta kyllä suomalaisuus tulee joskus hyvinkin pinnalle. Yritän vaalia suomalaisia jouluperinteitä ja itsenäisyyspäivä ei koskaan unohdu. Tulen olemaan aina suomalainen ja olen yhä suomen kansalainen.
Teksti: Juhanin Eskola
Kuvat: Sirpa Jenssen kotialbumi