Alakerta | Suvi Peltola / suvi.peltola@koillissanomat.fi
Kuulin sivukorvalla radiosta, että tänään vietetään sairaanhoitajien päivää. Kaiken maailman teemapäiviä sitä järjestetäänkin, ajattelin ensin.
Sitten mietin uudestaan ja tulin täysin toisiin ajatuksiin.
Ensinnäkin: Olen henkilökohtaisesti saanut valtavasti apua sairaanhoitajilta. Varhaisimpia kohtaamisiani heidän kanssaan en edes muista, ne lienevät tapahtuneet neuvolassa. Sittemmin sairaanhoitajat ovat muun muassa pistäneet minuun rokotuksia, kirjoittaneet lyhyitä sairauslomia ja kuunnelleet murheitani.
Lähipiiriini kuuluvien sairaanhoitajien kertoman perusteella tiedän, että heidän työhönsä kuuluu myös esimerkiksi lääkkeiden jakamista, makuuhaavojen hoitamista, vaippojen vaihtamista, verenpaineen mittaamista ja kanyylin sekä tippaletkun vaihtoa.
Heidän työympäristönsä vaihtelee sairaalan vuodeosastolta ambulansseihin, vanhainkoteihin ja kuntoutuslaitoksiin.
Sairaanhoitajat ansaitsevat oman erityisen päivänsä myös siksi, että heidän arvostuksensa pitää nousta. Vaikka sairaanhoitajat suorittavat kaikkia edellä lueteltuja, ihmisten terveyttä ja hyvinvointia edistäviä työtehtäviä, heidän palkkansa on korkeintaan siedettävä. Suhteessa työn vaativuuteen sitä voidaan pitää jopa matalana.
Ammattikuntaa voidaan tietysti arvostaa muillakin tavoilla kuin nostamalla sen palkkaa. Toisaalta kauneimmatkaan ylistyspuheet eivät riitä houkuttelemaa uusia tekijöitä, jos kyseinen ala makaa palkkakuopassa.
Eräs tuttavani valmistui juuri sairaanhoitajaksi. Hän pääsi suoraan koulun penkiltä unelmatyöhönsä aivoverenkiertohäiriöyksikköön. Tuttavani on vähintäänkin innoissaan, samoin kuin toinen tuttavani, joka parasta aikaa opiskelee sairaanhoitajaksi. He molemmat haluavat olla nimenomaan sairaanhoitajia ja tehdä sairaanhoitajan työtä.
Kolmas tuttavani valmistui sairaanhoitajaksi viitisen vuotta sitten. Myös hän kokee hoitoalan omakseen, mutta ei yksinkertaisesti halunnut jäädä sairaanhoitajille sysätyn valtavan työtaakan ja pienen palkan armoille. Hänen ratkaisunsa oli opiskella lisää, mikä näkyy ainakin palkassa.
Toisaalta työllistyminen on vaikeampaa, sillä tähän maahan tarvitaan ennen kaikkea sairaanhoitajia, ei heidän esimiehiään.
Suvi Peltola
suvi.peltola@koillissanomat.fi