Toisaalta tästä lehdestä löytyy allekirjoittaneen kirjoittama juttu siitä, millaisia suotuisia vaikutuksia luonnolla on ihmisen hyvinvointiin. Haastattelemani dosentin, luonnon hyvinvointivaikutuksiin perehtyneen Erja Rappen mukaan vaikutuksia riittää vaikka millä mitalla, mutta tiivistetysti voidaan sanoa, että luonnossa ihmisen mieli lepää.
Kuulostaako turhan juhlavalta ja runolliselta? Liioittelulta? Suhtauduin aluksi itsekin hieman skeptisesti Rappen lausuntoja kohtaan, ajattelenhan olevani ensisijaisesti kaupunkilaissielu. Aiheeseen perehtyminen ja omien ajatusteni lähempi tarkastelu saivat minut kuitenkin muuttamaan mieleni.
Nyt rohkenen sanoa jokseenkin varmoin äänenpainoin, että luonnolla todella on ihmismielelle ihmeitä tekeviä vaikutuksia.
Mitä nämä vaikutukset sitten ovat? Avaan aihetta tarkemmin Rappen haastattelussa. Tässä yhteydessä riittänee, kun kerron keskeisimmän: Luontoympäristö (tarkoittaa sekä luonnontilaista luontoa että rakennettua viherympäristöä) lievittää stressiä ja tehostaa tarkkaavaisuutta. Luonnossa on kaupunkiympäristöä vähemmän muistettavaa, vähemmän varuillaan olemista vaativia asioita, minkä seurauksena ihminen rentoutuu. Ja kun ihminen rentoutuu, hänen mielialansa paranee.
Erityisen tehokkaasti luonto hoivaa kaikkein heikoimmillaan olevia ihmisiä. Rappe kehottaakin vanhustenhoidosta vastuussa olevia päättäjiä, varsinaista hoitotyötä tekeviä ammattilaisia ja vanhusten omaisia miettimään tarkkaan, millaisissa tiloissa vanhuksia hoidetaan. Rappen mukaan huonossa kunnossa oleva ihminen tarvitsee kipeästi luontoyhteyttä, vaikka edes ikkunasta näkyvää metsämaisemaa, koska juuri hänelle siitä on kaikkein eniten hyötyä.
Mitä itseeni tulee, olen – kuten sanottua – kaikkea muuta kuin eräreissuilla viihtyvä ja karaistunut luonnossa liikkuja. Rakastan lämpimän suihkun, sähkölieden ja joustinpatjasängyn kaltaisia mukavuuksia sekä sitä, että märät vaatteet voi kuivattaa jossain muualla kuin savuttavan nuotion yllä.
Ja silti: Jos minulta kysytään, millainen on mielenmaisemani tai millaiseksi kuvittelen mahdollisimman miellyttävän ja rauhoittavan paikan, ajattelen heti luontoa. Ajattelen kotiseutuani, kesäauringossa kylpeviä Loimijokivarren peltoaukeita ja Kaukjärven ylle kaartuvaa koivua. Pientä lähimetsää, jonne lapsena rakensin majoja ja erästä mökkitien suoraa, jossa meillä oli tapana lasketella täyttä laukkaa hevosilla.
Heti tuli parempi mieli.