Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi
Valmistumista lähestyvä humanistiopiskelija törmää jatkuvasti kinkkisiin kysymyksiin, joista pahimpia ovat Mikä sinusta tulee isona -utelut. Vastatessani uratavoitteeni olevan sosiaalipummiuden alalla on reaktiona usein raju hohotus, jota seuraa vaikea hiljaisuus - kysyjä ei ole varma, olinko sittenkin tosissani.
Liekö tiedän sitä itsekään. Minua on siunattu monenlaisilla lahjoilla, mutta niistä mikään ei valmistanut minua järjelliseen ammattiin. Ahdistun kärsimyksen näkemisestä, eli en käy hoitalalle; pinnani on lyhyt, joten en kelpaa opettajaksi; koen omistavani vielä rahtusen sielua, joten en sovi mainos- tai pankkimaailmaan.
Koska pidän lukemisesta ja kirjoittamisesta, tuntui luonnolliselta hakeutua opiskelemaan kirjallisuutta. Tämä tuntuu nykyisen talouskriisin aikana olevan epäilyttävää: opiskella jotain vain siksi, että se kiinnostaa! Hullu!
Humanistisiin tieteisiin suuntautuneelta ihmiseltä vaaditaan toki hulluutta heittäytyä vapaaehtoiseen epävarmuuteen, sillä opintojen jälkeinen tulevaisuus voi ahdistaa avoimuudellaan.
Logopedian opiskelijoista tehdään puheterapeutteja, lääketiedettä opiskelleista lääkäreitä, mutta meistä muista tulee filosofian maistereita: hieno nimike, joka tosin ei työelämää koskevasta osaamisesta yksinään kerro mitään.
Opiskelija vailla määrättyä loppusijoituspaikkaa on yhteiskunnan ja lähipiirin kannalta vaikea tapaus. Tuleeko siitä rahaa imevä tukiloinen, vai sittenkin tuottava kelpo kansalainen?
On kuitenkin hyvä huomata, ettei edes kouluttautuminen tiettyyn ammattiin välttämättä enää takaa uraputkea. Taloudelliset ja tuotannolliset syyt kun sopivat rtisanomisperusteiksi kaikille, koulutuksesta riippumatta.
Kokemukseni mukaan tulevaisuutta on turha pelätä, jos osaaminen on kunnossa: kun paperit eivät valmista suoraan ammattiin, täytyy tulevaisuus luoda itse. Siksi humanistiopiskelija on tosiasiassa kovia tieteitä opiskellutta rankempi kaveri!
Nykyinen tilanteeni ei vaikuta hullummalta: opiskelen unelmieni alaa vuoden verran, teen opiskelun ohessa alaani liittyviä pätkätöitä ja nautin elämästä.
En kenties tiedä vielä sitä, mitä teen isona, mutta nyt teen sitä, mitä haluan.
Anni Hyypiö