Alakerta | Riina Puurunen/riina.puurunen@koillissanomat.fi
Yksi sukulaismies saattoi joskus juhannusiltana, ryyppyjen voitelemalla, äytyä kertomaan sotajuttuaan. Hän avasi ison kämmenensä ja sanoi, että arvaatteko mistä tämä on tullut. Joku varmaan muisti sen viime juhannukselta, mutta ei sanonut mitään, koska luodin tekemä arpi ison miehen isossa kämmenessä oli vaikuttava näky. Me lapset haluttiin kuulla taas se sama juttu.
En pysty yhtään muistamaan miten juttu oikeasti meni, mutta mielikuva, jonka siitä kehittelin, on jäljellä. Luodit ropisevat punertavan männyn kylkeen. Miehen käsi ojentuu tukevan männyn takaa kohti aseveljeä. Luoti lävistää kämmenen, mutta siitä huolimatta se tarttuu sarkatakkiin ja vetää aseveljen pois luotisateesta. Sellaista on sodassa.
Vaikka kämmenen lävistäneen luodin tarina olisikin kokonaan lapsen mielen tuotetta, se on saanut edustaa minulle sitä mitä miehet rintamalla kokivat: ihmisyyden rajalla olemista, henkensä edestä taistelemista ja sankaruutta pelosta huolimatta.
Minun ukkini eivät koskaan kertoneet sotajuttuja tai muistelleet sotaa ainakaan meidän lasten kuullen. Sota oli asia, josta ukit olivat selvinneet hengissä. Ymmärrän hyvin, että se oli liian iso asia kertoiltavaksi.
Mutta on sotajuttuja, joita janoan kuulla. Ne ovat ihmisten kertomuksia siitä mitä tapahtui, kun rauha tuli. Miten veljet, isät ja miehet palasivat rintamalta kotiin ja miten evakosta päästiin takaisin kotiseudulle. Vaikka kaikki eivät palanneet ja kodista oli jäljellä vain pystyssä törröttävä piippu, se oli hetki, jolloin iloittiin miehistä, jotka selvisivät hengissä ja siitä maasta, jota vihollinen ei vienyt.
Yhden vaikuttavimman tarinan rauhasta kertoi mielestäni kuusamolainen Aino Raukamo 90-vuotishaastattelussaan reilu vuosi sitten. Hän käveli nuorena tyttönä lehmien kanssa evakosta Yli-Iistä kotiin Kuusamoon kolme viikkoa. Lypsi öisin, nukkui koiranunta talojen lattioilla ja kastui jatkuvassa vesisateessa. Kun kotiin oli matkaa enää kymmenisen kilometriä, isä pyöräili vastaan. Isä antoi polkupyörän tytöille, ja sanoi, että ajakaahan kotiin saunaan, minä tuon lehmät. Sellaiselta tuntuu rauha; surulliselta ja onnelliselta.