Snork­ke­lin kanssa 4-as­tei­ses­sa vedessä – näin syntyi luon­to­ku­va­ki­san voit­ta­ja­ku­va

Kari Westerholm: Meduusa.

Kuva: Kari Westerholm

Oli marraskuun 1. päivä, ja veden lämpötila 4 astetta Paraisten Jurmon ulkosaarella Utön lähellä Saaristomerellä.

Kari Westerholmilla oli käytössään snorkkeli, sukelluspuku, sukelluslasit, naamari ja sukelluskotelo kameran ympärille. Aikaa kuvanottoon yhdellä sukelluksella: noin puoli minuuttia.

Näillä reunaehdoilla syntyi Kaamoskamera ry:n Pohjoisen luonnonvalokuvauksen Symposiumin voittajakuva Meduusa. Symposium järjestettiin viikonloppuna Oulangan tutkimusasemalla. Westerholm sijoittui lisäksi kolmanneksi yhden kuvan sarjassa auringon noustessa Japanin Hokkaidossa otetulla kuningasmerikotkakuvallaan. Hyvän viikonlopun varmisti voitto pääkisassa, jossa laskettiin yhteen kolmen kisakuvan pisteet.

Westerholm on kuvannut paljon Saaristomeren luontoa ja veden alaista maailmaa. Hän sanoo, että kuvata voi vielä noin puolentoista metrin syvyydessä. Sen syvemmällä pinnalta tuleva valo ei enää riitä.

Meduusakuvaa ei ole valaistu erikseen, vaan meduusa on kuvattu alhaalta ylöspäin, veden pinnan läpi tulevaa auringonvaloa vasten. Veden liplatus saa aikaan taustalla näkyvät säteet.

– Aurinko paistaa ulkosaaristossa monesti, kun rannikolla on pilvistä.

Saaristomeri taas alueena on Westerholmille tutuin.

Meduusoita kertyy Saaristomerelle syksyisin suurina joukkoina.

– Tässä kuvassa voisi olla sata meduusaa, jos se olisi otettu määrättynä aikana.

Varusteita lukuunottamatta veden alla kuvaaminen ei Westerholmin mielestä juuri poikkea maalla kuvaamisesta. Veden pitää kuitenkin olla tuttu elementti. Westerholm on itse suorittanut nuorempana myös laitesukeltamisen kurssin.

– Täytyy olla harjaantunut vedessä liikkumiseen, jotta pystyy toimimaan. Täytyy olla hyvä uimataito ja osata liikkua vedessä.

Pintasukelluksessa aikaa kuvanottoon on niin kauan kuin pystyy pidättämään henkeään, eli noin puoli minuuttia. Pinnalla voi toki katsella sukelluslasien läpi, missä meduusoita näkyy.

Hän käy kuvaamassa usein kahden kaverinsa kanssa.

– On kivempaa ja turvallisempaa, kun on joku muu mukana.

Jääkylmä vesi kuulostaa ikävältä kuvauspaikalta, mutta aikainen kevät ja myöhäinen syksy ovat Westerholmin mukaan parhaita aikoja veden alla kuvaamiseen.

– Vedet ovat silloin kirkkaita. Kesällä on niin paljon sinilevää ja muita leviä.

Westerholm kertoo olevansa puoliammattilainen luontokuvaaja. Leipä tulee rakennusalalta.

– Luontokuvaus on vaikea laji elättää itsensä.

Oulanka Symposium järjestettiin nyt 36. kertaa. Mukana oli 35 osallistujaa, joista kaukaisin oli Kiinan Pekingistä asti.

Kuvakisan lisäksi ohjelmassa oli aiempien vuosien tapaan kuvaesityksiä, luento sekä kuvausta Koillismaan talvessa. Kuvia otettiin muun muassa Kiutakönkäällä, Käylänkoskella, Kiveskoskella ja Konttaisella. Osallistujilla oli myös mahdollisuus kuvata kotkakojulla.

Tapahtumaa muiden kanssa järjestämässä ollut Olli Lamminsalo kertoi, että kävijöiltä tuli kiitosta ”Oulangan hengestä”, mutta myös toiveita uudistumiseen. Luentoja ja workshop-opastusta kaivattaisiin enemmän.

Lamminsalon mukaan koko tapahtuma järjestetään talkoilla kuvausretkiä, kuvakisan pyörittämistä ja huonejärjestyksen sumplimista myöten. Mahdollisten uudistusten tekemiseen tarvittaisiin uusia tekijöitä.

– Talkooväki on tiukilla, heitä tarvittaisiin lisää, Lamminsalo sanoi.