Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Sosiaalinen media jaksaa ihmetyttää päivä toisensa jälkeen.
Välillä tuntuu siltä, että arvojärjestykset ovat täysin hukassa, kun tärkeätkin asiat pitää ensin julkaista Facebookissa ja vasta sen jälkeen ryhdytään toimenpiteisiin.
Esimerkiksi voi ottaa perjantai-iltaa viettävän kaveriporukan.
Kun aluksi seurue menee syömään, niin annoksesta pitää ottaa kuva ennen kuin ruokailu aloitetaan.
Kuva pitää tietenkin lähettää muiden nähtäväksi ja ruokailun voi aloittaa vasta, kun kymmenen kaveria on tykännyt kuvasta. Lopputuloksena on jäähtynyt ruoka. Mutta mitäpä väliä sillä on, kunhan ruokailu on saatettu muidenkin tietoon.
Kun sama seurue lähtee jatkamaan illanviettoa, pitää sekin tuoda julki somessa.
Juomat kädessä ja hymyssä suin poseerataan kännykkäkameralle niin, ettei illasta ehdi nauttimaan tai juttelemaan ystävien kanssa.
Kun illan päätteeksi yksi seurueen jäsen kaatuu liukkaalla kadulla ja lyö päänsä jäähän, pitää hänestä ottaa välittömästi vertavuotava kuva someen.
Mielellään useammasta kuvakulmasta ja mahdollisimman iljettävä.
Vasta sen jälkeen siirrytään kysymään kaverin vointia ja tarjotaan mahdollisesti apua.
Seuraava kuva lähetetäänkin sairaalasta.
Kaverilla on pää paketissa eivätkä jalat tahdo kantaa. Ensin pitää kaverista ottaa kuitenkin kuva, ennen kuin voi tarjota auttavan olkapään hoipertelevalle kaverille.
On varmasti mukava harrastus jakaa kokemuksia, mutta asioita voisi laittaa tärkeysjärjestykseen.
Kyllä avunantaminen on tärkeämpää kuin tykkäyksiä keräävän kuvan ottaminen. Ainakin itsestä tuntuisi hädän hetkellä kauhealta olla kuvattavana, jos apua tarvitsisi välittömästi.
Sosiaalisessa mediassa näkee usein sellaisia kännykkäkameralla otettuja pätkiä, joiden kuvaajat olisivat voineet auttaa kuvattavia.
Minne ihmeeseen ihmisten arvot ovat kadonneet? Tykkäysten kalastelusta on tullut tärkeämpää kuin kanssaihmisen terveydestä.
Toivottavasti some-hullutus menee pian ohitse ja ihmiset palaavat järkiinsä.
Viimeistään siinä vaiheessa tolkun pitäisi palata päähän, kun on itse hädässä ja kanssaihminen ryhtyy virittelemään kännykkäkameraansa.
Juhani Eskola
juhani.eskola@koillissanomat.fi