Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Ajattelin kerrankin tehdä hyvän teon sosiaalisessa mediassa.
Yleensä kirjoittelen Facebookiin tyhjänpäiväisyyksiä, mutta sunnuntaina päätin ottaa kantaa pienten koululaisten puolesta.
Jaoin kuvan, jossa pikkutyttö on ylittämässä suojatietä reppu selässään. Kuvassa korostettiin tekstillä autoilijoita huomioimaan koululaiset.
Mielestäni kuva oli puhutteleva ja tärkeä muistutus koulujen alkamisesta. Olin tehnyt omasta mielestäni hyvän teon.
Jakamani kuva sai reilut kymmenen tykkäystä.
Samana päivänä jatkoin normaalia tyhjänpäiväisyyksien kirjoittelua, aiheena tällä kertaa jalkapallo.
Kirjoitukseni sai lähes 20 tykkäystä. Olin ymmyrkäisenä.
Minun sosiaalisen median kaverini siis tykkäsivät enemmän jalkapalloon liittyvästä tyhjänpäiväisyydestä kuin tärkeästä muistutuksesta koulujen alkamisesta.
Tykkäysmäärien vertaileminen on varmasti tyhmää, mutta millä muulla tavalla omien kirjoituksiensa mielenkiitoa voisi seurata?
Onko omien kirjoitusten mielenkiinnon vertaamisessa yleensäkään järkeä?
Itse voin tunnustaa, että jos esimerkiksi kymmeneen kirjoitukseeni ei tule yhtään tykkäystä, niin kyllä se vähentää haluani julkaista kirjoituksia.
Ehkä en vain ymmärrä sosiaalista mediaa.
Ehkä muutkin ajattelevat samoin kuin minä, että Facebook on vain kevyttä hupia, eikä siellä ole tarkoituskaan käsitellä oikeasti tärkeitä asioita.
Facebook on ehkä liian kevyt kanava muistuttumaan tärkeistä asioista, kuten pienten lasten liikenneturvallisuudesta?
Vai onko asia sittenkin niin, että sosiaalisessa mediassa kiinnostavat muiden henkilökohtaiset asiat enemmän kuin yleismaailmalliset asiat?
Onko minun jalkapallokirjoitus kaveripiirissäni koskettavampi kuin muistutus pienistä koululaisista liikenteessä?
En usko, että on. Ja kun tiedän vielä sen, että useimmilla sosiaalisen median kavereillani on lapsia, on hämmästykselleni perusteita.
Luulisi lasten turvallisuuden olevan huomattavasti enemmän tunteita herättävämpi aihe kuin alasarjafutis.
Viime sunnuntain perusteella näin ei kuitenkaan ole.
Itse ajattelin jatkaa valitsemallani tiellä. Otan kantaa lasten puolesta edelleenkin, vaikka tykkäyksiä ei tulisikaan.
Futiskirjoituksiakin saatan viljellä, mutta niillä tuskin saan maailmaa paremmaksi paikaksi elää.
Juhani Eskola