Alakerta |Helena Matila / helena.matila@koillissanomat.fi
Eriarvoistuminen huolestuttaa yhä useampaa suomalaista. Näin kertovat viime vuosien hyvinvointibarometrit. Hyvinvointi- ja terveyserot kasvavat samaan aikaan, kun valtaosa suomalaisista kuitenkin voi hyvin tai kohtuullisen hyvin.
Moni uskoo edelleen, että hyvinvointivaltio Suomessa on jokaisella mahdollisuus hyvään elämään. Lähtökohtaisesti niin uskon minäkin.
Myös lasten hyvinvointi Suomessa eriarvoistuu ja erilaistuu. Enemmistö suomalaisista lapsista voi aivan kohtuullisesti, osa suorastaan erinomaisesti.
Yhdeksän lasta kymmenestä on tyytyväinen elämäänsä, arvioi tuore lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila. Heillä on ystäviä ja harrastuksia, he pystyvät keskustelemaan vanhempiensa kanssa ja kokevat vanhempien tukevan koulunkäyntiään. Väkivaltaa käytetään kotikasvatuksessa yhä harvemmin ja lasten kasvuympäristö on aiempaa turvallisempi. Koulun osallistumiskulttuuri ja työilmapiiri ovat kohentuneet. Myös nuorten tupakointi ja alkoholinkäyttö sekä teiniraskaudet ovat vähentyneet. Pienituloisiin perheisiin kuuluvien lasten määrän kasvu on taittunut.
Samalla kun enemmistö voi hyvin, pienellä osalla lapsia ongelmat jatkuvat ja kärjistyvät. Mittarista riippuen pahoinvoivien lasten osuus vaihtelee muutamista prosenteista yli 10 prosenttiin.
Palveluissa tarvitaan lapsi- ja perhelähtöistä, eri-ikäisten tarpeet huomioivaa tuen tarjontaa nykyistä laajempana ja hallinnonalarajat ylittäen.
Samalla tarvitaan tiiviimpää yhteisöllisyyttä. Koko kylä kasvattaa -ajattelu ei saa hävitä mihinkään nyky-yhteiskunnasta.
Myös kunta voi palveluiden järjestämisessä edistää monella tapaa yhteisöllisyyden vahvistumista eli luoda mahdollisuuksia ihmisten väliselle vuorovaikutukselle ja sitä kautta luottamuksen ja vastavuoroisuuden syntymiselle. Järjestöjen ja kansalaistoiminnan toimintaedellytyksiä on tuettava ja luotava mahdollisuuksia vertaisryhmätoimintaan esimerkiksi perhepalveluissa.
Lapsi kasvaa yhteisön kannattelemana. Mitä enemmän yhteisössä on ihmisten keskinäistä kohtaamista, tuntemista ja tekemistä, eräänlaista sosiaalista liimaa, joka sitoo meitä yhteen, sitä paremmin myös lapset voivat.
Helena Matila