Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Usein puhutaan huonosta häviäjästä, mutta viime sunnuntaina monet suomalaiset osoittivat olevansa huonoja voittajia.
Kun jääkiekon nuorten maailmanmestaruus ratkesi Suomen eduksi, alkoi sosiaalisessa mediassa valtava tunteiden myrsky.
Joillekin penkkiurheilijoille tuntui kuitenkin olevan tärkeämpää Ruotsin tappio kuin Suomen voitto.
Sosiaalisessa mediassa ruotsalaiset saivat kuulla olevansa muun muassa seksuaalisen vähemmistön edustajia, ylimielisiä suomalaisia kohtaan ja onnekkaita vihamiehiämme. Nämä kaikki tietenkin vahvasti kirosanoilla höystettynä.
Mikä ihme saa suomalaisen penkkiurheilijan juhlimaan vihan tunteella? Voittaminen pitäisi olla iloinen asia, mutta suomalaisessa tuntuu olevan niin paljon vihaa sisällä, että ilonkin hetkellä hän haluaa vain nälviä, irvailla ja haukkua toisia.
Onko suomalaisen itsetunto niin huono, että sen pitää vielä voiton hetkelläkin lyödä lyötyä?
Suomalaisten nälviminen ei jäänyt pelkästään ruotsalaisiin. Osansa saivat myös ottelun erotuomarit, jotka suomalaisten mielestä pilasivat koko ottelun huolimatta siitä, että Suomesta leivottiin maailmanmestareita.
Jokainen ihminen, joka on joskus urheillut tosissaan tai tuntee muuten urheilun hengen, tietää että voittajat kunnioittavat myös vastustajaa ja tuomareita.
Ruotsi on ollut urheilussa vihattu mutta rakas naapuri. Penkkiurheilijoilla on nyt rakkaus kadonnut jonnekin ja viha on ottanut vallan.
Maiden välillä on urheilussa ollut aina nälvimisiä – molemmin puolisia ylilyöntejäkin on sattunut.
Suomalaiset ovat puolustautuneet ylilyönneillä vertaamalla ruotsalaisten tekemisiä.
Mutta ei kai liene järkevää olla moukka, jos toinen on ollut sitä? Vai tekeekö suomalainen aina samalla tavoin kuin ruotsalainen? Hyppääkö härmäläinen vesitornista jos ruotsalainen tekee ensin niin?
On ollut erityisen surullista seurata sellaisten ihmisten ylilyöntejä, jotka toimivat myös nuorison parissa.
Nämä aikuiset näyttävät tietä nuoremmilleen.
Toivoa sopii, että nykynuoriso on sen verran valveutunutta, että he oppivat käyttäytymään voittoon kuuluvalla arvokkuudella ilon hetkinäkin.
On noloa, jos ei osaa hävitä. Vielä nolompaa on, kun voiton hetkelläkin häpäisee itsensä.
Juhani Eskola