Seurakunnassamme kesän rippileirit alkavat olla ohi. Rippileirit ovat saaneet pysyvän sijan ja tulleet erittäin suosituiksi nuorten keskuudessa. Olen itsekin vuosien mittaan ollut monilla leireillä pitämässä tunnit lähetystyöstä ja samalla kertonut kokemuksistani Afrikasta. Ohessa kerron Tansanian ensimmäisestä rippileiristä Morogorossa. Lähetysseuran palveluksessa oleva kristillisen kasvatuksen koordinaattori pastori Katri Kuusikallio haastatteli leirin ideoijaa ja vetäjää.
Pastori Rhoda Chamshama järjesti kesäkuussa Tansanian todennäköisesti ensimmäisen rippileirin. Hän vieraili viime vuonna Suomen Lähtysseuran kutsumana Suomessa ja tutustui myös suomalaisiin rippikoululeireihin. Hän huomasi, miten tärkeää nuorten hauskanpito ja pelaaminen opetuksen väleissä ja leirillä muodostunut yhteishenki oli. ”Ajattelin heti, että haluaisin kokeilla leiriä Morogorossa, vaikka meillä ei olisikaan uinti- ja saunomismahdollisuutta, kuten Suomessa. Kun nuoria on paljon leirillä, voidaan varmistaa, että he saavat kaikki samaa opetusta.”
Tansaniassa nuoret aloittavat rippikoulun 10-13 vuotiaina. Kahtena päivänä viikossa järjestettävä rippikoulu kestää kaksi vuotta. Tunnit pidetään kirkossa. Rippikoulut menevät kaikissa seurakunnissa suunnilleen saman aikataulun mukaan ja loppukokeen jälkeen on juhlat, yleensä marras- tai joulukuussa. ”Meillä on haasteena nykyään se, että monet perheet antavat niin suuren huomion nuorten juhlavaatteille ja -tilaisuudelle, että köyhemmillä perheillä ei ole varaa samaan. Minun aloitteestani alamme pukea nuoret alboihin konfirmaatiotilaisuuksissa.” Pastori Rhoda kertoi, että heillä ei ole omaa leirikeskusta. ”Vuokrasimme yksityisen yläkoulun tilat, kun oppilaat olivat lomalla, mikä rajoitti aikatauluamme. Meidän piti kutsua kaikki Morogoron rovastikunnan nuoret samalle leirille. Heitä tuli 198. Meillä ei ollut varaa kuin neljän päivän leiriin, vaikka nuoret sanoivat, että haluaisivat jäädä vielä ainakin viikoksi lisää. Vanhemmat maksoivat kaikki leirin kulut.”
”Ympärillämme on monia uskontoja ja siksi on tärkeää opettaa, mitä luterilainen usko merkitsee. Uskontomme ydin on yksin uskosta, yksin armosta, Kristuksen tähden. Pelastukseen ei tarvitse tekoja, Opetamme myös, että vain rukoilemalla ongelmat eivät ratkea eikä Jumala anna tyhjästä rahaa ja tavaraa. Arkisen elämän eteen on tehtävä töitä. Nuoret janoavat tietoja ihmissuhteista ja seurustelusta. Monet eivät puhu vanhempiensa kanssa. Jaoimme nuoret aikuisten johtamiin pienryhmiin. Tytöt ja pojat saivat myös puhua omissa ryhmissään. Nuoret, erityisesti tytöt ovat haavoittuvaisessa asemassa, koska he eivät uskalla puolustaa rajojaan. Useimmilla tytöillä, mutta myös monilla pojilla on kokemuksia seksuaalisesta häirinnästä. Perheen luona asuvat sukulaiset ovat usein häiritsijöitä. Neuvon nuoria puhumaan vanhemmilleen ja tarvittaessa menen itse mukaan. Kaupungissa tyttöjen ympärileikkaus ei ole iso ongelma, mutta maaseudulla se nousee esiin. Opetamme ympärileikkauksen olevan vahingollista.”
Rippileirien jatkosta pastori Rhoda kertoi: ”Meillä on haasteena löytää keino auttaa köyhiä perheitä pääsemään mukaan. Heille voisi kerätä kolehdin, mutta kukaan ei halua tunnustaa, että on köyhä. Aiomme jatkaa leirejä ja saada ne järjestettyä kaikkiin viiteen rovastikuntaan. Olin aivan otettu, että vanhemmat ja työtoverit ymmärsivät idean ja lähtivät mukaan toteuttamaan sitä. Esimieheni, piispa Jakob Mameo ole Paulo on toistanut useasti, kuinka hienosti leiri meni ja että niitä pitää jatkaa.”