Viime viikolla haastattelemani ympäri maailmaa matkannut ranskalaispariskunta kertoi mykistyneensä ja herkistyneensä siitä rikkumattomasta hiljaisuudesta, joka ympäröi heidät Oulankajoen yöttömässä yössä. Lisättyään videon pelkästä rauhallisesta veden liplatuksesta koostuvasta äänimaailmasta sosiaaliseen mediaan saivat matkaajat kotimaastaan pian kommentteja, että tuon täytyy olla jokin trikki, huijaus. Ettei tuollainen hiljaisuus voi olla mahdollistakaan.
Sen uskoo, kun kokee: koskematon pohjoisen luonto on heinäkuussakin hiljainen. Täällä linnutkin ovat yöllä vaiti, villieläimet näkymättömiä ja äänettömiä ja silmänkantamattomiin jatkuvassa metsässä seuraava satunnainen kulkija on päivälläkin usein kilometrien päässä.
Se, mikä meille on itsestäänselvää, on monelle muualta tulleelle suuri elämys. Kuusamolaiselle on hassu ajatus, että ulkomaalaiset maksavat päästäkseen metsiimme vain olemaan, istumaan mättäälle ja hengittelemään raikasta ilmaa. Siinä missä moni ranskalainen haastattelemani pariskunnan mukaan unelmoi Koillismaan luontoon pääsystä, kuusamolainen harvoin lähtee metsään tai järvelle pelkästään hiljaisuutta ihaillakseen.
Metsään lähdetään marjaan, sieneen, metsätöihin, suunnistamaan, metsästämään tai luontoa kuvaamaan, vesistöillä käydään kalastelemassa ja Karhunkierrostakin kierretään kuntoilumielessä. Pelkän olemisen merkityksen hoksanneilla, joihin luen itsenikin, täytyy jatkuvasti olla somet ja Snapchatit ajan tasalla, että täällä sitä nyt rentoudutaan.
Vaikka ehkä hieman yleistänkin, varmasti jokainen huomaa itsessään piirteitä siitä, ettei luontoon lähdetä ilman kameraa, sykemittaria, onkivapaa tai kuulokkeita korvissa. Luonnosta pitää aina jotenkin hyötyä, tai siitä nauttia jonkin vekottimen välityksellä, vaikka luonto jo itsessään antaa nöyrälle vierailijalle valtavan paljon.
Usein kuulee sanottavan, että kyllähän Kuusamossa muutakin on kuin pelkkää luontoa ja pelkkää matkailua, että ei täällä pelkästään sillä eletä. Tottahan se tuokin varmasti on, mutta kyllä minä itse ainakin koen, että juuri omaleimainen, puhdas luonto ja hiljaisuus ovat nyt ja tulevaisuudessa niitä valtteja, jotka pitävät tämän pienen pitäjämme hengissä.
Hiljaisuutta ja luonnonrauhaa ei nimittäin voi pakata purkkeihin tai pahvilaatikoihin ja postittaa maailmalle, eikä kuusien huminaa, lehtien havinaa tai joen peilityventä pintaa. Se täytyy itse kuulla ja kokea.