Ei uskoisi, että Suomessa on juuri nyt meneillään vaalit. Vaalien tosiasiallista merkitystä, tai Euroopan parlamentin merkitystä on kyllä yritetty tuoda esille, mutta jotenkin aihe ei ole ollut järin kansojen mieliä lietsova. Unelias tai välinpitämätön olisi lienee oikea sana kuvaamaan vaali-innostusta.
Euroopan parlamentti tekee lainsäädäntö- ja normityötä, joka vaikuttaa Suomessa jokaisen elämään. Viimeisin esimerkki on vaikkapa LULUCF, sanahirviö, joka tarkoittaa yksinkertaistetusti hiilinielujen laskentaa, joka määrittelee toteutuessaan muun muassa Suomen metsien käyttöä. Mikäli seurauksena on puun käytön rajoitukset, tulee se vaikuttamaan esimerkiksi alan suuriin investointeihin ja sitä kautta edelleen alueelliseen työllisyyteen ja metsänomistajien mahdollisuuksiin hyödyntää metsiään. Toisaalta se voi muuttaa metsien käyttöä niitä hakkuilta säästävään suuntaan, joka taas aiheuttaa toisenlaisia kerrannaisvaikutuksia vaikkapa uudenlaisen hyödyntämisen kehittymisenä.
Suomalaisessa keskustelussa on tapana syyllistää kohde eli äänestäjät laiskoiksi ja piittaamattomiksi. EU-vaaleissa ei kuitenkaan ole kyse siitä. Euroopan Unioni on suurimmalle osalle suomalaisia etäinen. Me elämme Pohjois-Suomea lukuunottamatta Eurooppaan nähden saaressa, meren takana. Läheisimmät suhteet historiallisesti ovat Saksaan, jota monissa EU-ratkaisuissa onkin seurattu.
Euroopassa EU on huomattavasti läheisempi. Strasbourgissa Saksan ja Ranskan rajalla paikallisten kanssa keskustellessa tulee heti esille yksi EU:n hyöty: rauha. Painoi alueella lapion miltei missä vain maahan, esille tulen sodan merkkejä. Kysymys on vain minkä sodan. Alueella on taisteltu Rooman ajoista lähtien.
Toinen merkki näkyy raja-asemalla: vapaa liikkuvuus. Ei enää rahanvaihtoja, ei passimuodollisuuksia ja viisumeita.
Syyllisiä vaisuuteen olemme me mediassa ja euroedustajamme. Virolaiset, saksalaiset, hollantilaiset mepit, jota olen tavannut kykenivät sitomaan parlamentissa käsiteltävät asiat Eurooppaan, kansallisvaltioihin, maakuntiin ja jopa paikallistasolle. Vastaavaa en ole juuri kenenkään suomalaisedustajan pystyneen tekemään. Suomessa parlamentaarikko eristää itsensä välittömästi jonnekin etäisyyteen.
Euroopassa Euroopan asiat ovat esillä mediassa paljon voimakkaammin kuin täällä. Se otetaan yhtenä päätöksentekotasona ja edustajia käsitellään usein kuten valtakunnan poliitikkoja meillä. Usein jopa kotoisten poliitikkojemme Eurooppaa koskevia kannanottoja löytää vaikkapa britti- tai saksalaislehdistä useammin kuin meiltä.
Totta on, että suomalaisia on vain keskikokoisen eurooppalaisen kaupungin verran, eikä Suomen painoarvoa pidetä kovinkaan kummoisena, mutta kiinnostusta olisi syytä herättää.
Näiden vaalien jälkeen toivoisi sekä medialta, että valituilta parlamentin edustajilta ryhdistäytymistä tuoda EU:n asioita esille.