Alakerta | Erkki Ahola / erkki.ahola@koillissanomat.fi
Suomalainen metsäteollisuus työllistää suoraan muissa toimintamaissa noin 50 000 henkilöä. Suomessa ala työllistää vielä suoraan noin 49 000 henkilöä.
Kun Suomen metsäteollisuus on siirtynyt vuosien saatossa yhä kovenevaan maailmanlaajuiseen kilpailuun, asetelma pienen maan näkökulmasta on melko pelottava: tuotantoa on siirretty ja edelleen siirretään ulkomaille.
Suomalaiset metsäalanyritykset ovat yhdistyneet kansainvälisiksi jättiyrityksiksi. Metsäjättien pomoilla on maailmankartat pöydillään, josta ne kartoittavat uusia kohteita puun jalostamiseksi mahdollisimman edullisesti. Uusia paperikoneinvestointeja tuskin tehdään Suomen maaperälle nykykehityksen valossa enää koskaan.
Koillismaan isot työnantajat, Pölkky Kuusamossa ja Fenestra Posiolla ovat vielä voimissaan. Mutta mikä on näiden yritysten kohtalo nykymenon jatkuessa Suomessa ja Euroopan unionissa? Tuleeko joku iso metsäjätti maailmalta ja ostaa nämä firmat vai toteutuuko pahin uhkakuva: kannattamattomana molemmissa yrityksissä on lyötävä kinttaat tiskiin?
Toivottavasti niin Euroopan unionin päämajassa Strasbourgissa kuin Suomen eduskunnassakin päättäjät ymmärtäisivät, ettei pieni Suomi voi kilpailla loputtomiin koko maailmaa vastaan.
Jos metsäteollisuutta tarkastellaan pitemmällä aikajänteellä taakse päin, muutos on ollut raju, suorastaan järkyttävä pienen Suomen näkökulmasta.
Kun metsäteollisuus oli vielä 1950-luvulla 80 prosenttia Suomen viennistä, vuoden 2010 lukujen valossa metsäteollisuuden viennin arvo koko Suomen viennistä oli enää noin 20 prosenttia.
Lisämurhetta suomalaiseen metsäteollisuuteen ja sahoille toi eilen tiistaina EU-parlamentissa tehty äänestyspäätös (606-55) laivojen polttoaineiden rikkipitoisuusrajojen tiukentamisesta Itämerellä. Rikkidirektiivin pelätään nostavan kuljetuskustannuksia ja ajavan pienempiä yrityksiä vaikeuksiin.
Hieman valoa tilanteeseen tuo elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen julkisuuteen antama lausunto, jonka mukaan Suomella on vielä mahdollisuudet neuvotella EU:n kanssa, voisiko Suomi ottaa käyttöön kansalliset kompensaatiotuet, joilla vientiteollisuuden rahtikuluja voitaisiin pienentää.
Häkämiehen mukaan Suomen tulee saada maksimaalinen kompensaatio EU:lta ja toissijaisesti tukea varustamoita kansallisista varoista.
Euroopan unionin budjettiin on lisäksi suunnitteilla merenkulun ympäristöystävällisille ratkaisuille kymmenien miljardien eurojen Eurooppa-rahasto, Häkämies tietää.
Häkämiehen mukaan rikkidirektiivi ei ole välttämättä pelkkää menoa vaan direktiivi tuo myös töitä suomalaiselle teknologiateollisuudelle.
Jos viennin rahtikuluihin saadaan kompensaatio täysimääräisenä ja suomalaiset telakat saavat uusia tilauksia ympäristöystävällisemmistä laivoista, niin koko uhkakuva voisi kääntyäkin Suomen eduksi. Toivotaan näin.
Erkki Ahola