Alakerta | Hilkka Manninen / hilkka.manninen@koillissanomat.fi
Huomenta!
Mikä huomenta se tähän aikaan, puolilta päivin on?
Näytit vaan niin vasta heränneeltä.
Jopa ystäväni tervehti minua suorasanaisesti. Sinä päivänä näytin ilmeisesti jotenkin pöllämystyneeltä, mikä nyt sinänsä ei ole mikään uutinen.
Mutta en minä edes ollut vasta herännyt enkä tuntenut itseäni uneliaaksi, olin ollut jalkeilla monta tuntia! Vaikka suorasukaiset tokaisut pääasiassa huvittavat, ehkä joskus on oikeutettua myös hieman suivaantua.
Onko hienotunteisuudesta enää mihinkään?
Suorapuheisuus haastaa hienotunteisuuden. Suoruutta arvostetaan. Hienotunteisuuden takana saattaa piilotella valheita ja vääristelyjä, mutta reipas suoruus voidaan liittää avoimuuteen ja rehellisyyteen.
Suoruus takaa rentouden, suoruus on mutkattomuutta. Mitäpä sitä kiertelemään ja kaartelemaan.
Kun sohaisee suoraan kohteeseen, kanssakäymiseen ei kehity turhaa kireyttä, joka tylsistyttää ja tukahduttaa.
Teitittely on tasaisin väliajoin tapetille nouseva aihe. Kuka pitää itseään liian nuorena teititeltäväksi, kuka kaikin mittapuin kunnioitettavaan ikään ehtinyt henkilö tyrmistyy nykyajan tavanomaista teitittelytaitojen puutetta.
Teitittelyyn liittyy myös tietynlainen etäisyyden ottaminen. Toiselle jätetään oma tila, jota kunnioitetaan, ja puheiden sävy on tavallista kohteliaampi.
Töksähtävän toteava ja tuttavallinen tyyli ei siis aina ole paras valinta, eikä sinuttelu ja muu suora puhe ehkä olekaan pelkkää voittoisaa rentouden ja aitouden ilmentymää.
Tuttavallisuudella voi saada aikaan myönteisen kotoisuuden tunteen, mutta pahimmillaan tuttavallisen suora puhe on karkeaa ja ajattelematonta. Omaa suoruuttaan ylpeänä julistava jättää ehkä huomioimatta sen, että hän väistämättä silloin tällöin loukkaa toisia puheillaan.
Ihminen on aina suunsa avatessaan vaarassa loukata jotakuta, omia sanomisiaan on mahdotonta täysin kontrolloida. Rääväsuun ei kuitenkaan olisi pahitteeksi ottaa pieniä askeleita kohti hienotunteisempaa puhetapaa.
Hienotunteisuuden valttina on vastapuolen mielentilan ja herkkyyden huomioiminen, juhlavuus ja ehkäpä myös sivistyneemmät aiheet. Aina ei ole paikallaan keskustella kaikista ronskeimmista teemoista eikä kajota henkilökohtaisuuksiin.
Suora puhe voi loukata, mutta toisaalta hienotunteisuuteen verhottu kaunis mutta valheellinen puhekaan ei ole mistään kotoisin. Puhutaanpa joko suoraan tai hienotunteisesti kaarrellen, tärkeintä on olla rehellinen.
Hilkka Manninen
hilkka.manninen@koillissanomat.fi