Kuusamolaisten Merja ja Joonas Kumpuvaaran esikoinen syntyi tammikuun puolivälissä Rovaniemellä. Lapin keskussairaalassa poikavauva sai hyvän alun elämälleen.
Kumpuvaaran pariskunta päätyi valitsemaan Rovaniemen tuttavaperheen suosituksesta. Ystävien mukaan pienen sairaalan synnytysosastolla on kiireetön tunnelma ja henkilökunta aidosti läsnä synnyttäjän tukena. Rovaniemi tuntui oivalta valinnalta myös siksi, että Merjan oli hyvä odotella esikoisensa syntymää paikkakunnalla asuvan isoveljensä hoivissa.
– Mukava, pieni ja selkeä paikka, jossa kaikki löytyy, tuumi Merja Kumpuvaara ensivierailulla muutamaa päivää ennen h-hetkeä.
Yliopistollisiin sairaaloihin verrattuna Lapin keskussairaala on pieni sairaala, jossa syntyy vuosittain noin tuhat lasta. Viime vuonna synnytyksiä oli 859. Vaikka synnytysten määrä laskee, Lapin keskussairaalan tavoitteena on jatkaa synnytystoimintaa.
Sairaanhoitopiirin hallitus jättää lähipäivinä sosiaali- ja terveysministeriölle asiaan liittyvän poikkeuslupahakemuksen, sanoo ylilääkäri Katja Hämeenoja.
– Uskon, että sairaala saa asemansa vuoksi pysyvän poikkeusluvan, jolloin synnytysmäärien laskeminen ei vaaranna toiminnan jatkumista.
Lapin keskussairaala on asetuksella määritelty laajan päivystyksen sairaalaksi. Se vaatii kattavampaa päivystysvalmiutta, mitä väestöpohja edellyttäisi, mutta on perusteltua pitkien välimatkojen ja yhä kasvavan matkailun vuoksi.
Lapin keskussairaala ei ole yliopistosairaala, mutta Merja Kumpuvaara ei kyseenalaistanut siellä saatavan hoidon tasoa. Hän uskoi voivansa luottaa siihen, että hänet olisi ohjattu synnyttämään Ouluun jos tiedossa olisi ollut pienintäkään turvallisuusriskiä.
Sairaalasta syntyneet myönteiset mielikuvat vahvistuivat, kun pitkälti yli lasketun ajan venynyt synnytys alkoi vihdoin käynnistyä. Aamuyöllä sairaalaan saapunutta pariskuntaa oltiin jo hissin ovella vastassa.
– Vastaanotto oli lämmin, palvelu ystävällistä ja henkilökunta paikalla meitä varten, Kumpuvaarat kertaavat tunnelmiaan.
Synnytys oli hyvä kokemus, josta tuoreelle äidille jäi myönteinen muisto. Merja Kumpuvaara on iloinen siitä, että sai viipymättä kaiken avun ja hoidon, mitä tarvitsi.
– Kun ilokaasu ei enää auttanut, oli anestesialääkäri viipymättä käytettävissä ja sain epiduraalipuudutuksen kivunlievitykseen. Loppu sujuikin sitten kivuttomasti.
Merja Kumpuvaaran hyviin kokemuksiin kuuluu myös vauvala. Ensimmäiset kaksi yötä synnytyksestä väsynyt äiti sai levätä: äiti syötti vastasyntyneen, mutta henkilökunta huolehti vauvan muusta perushoidosta.
Perhehuone saa myös tykkäyksiä. Mahdollisimman kodinomaisesti sisustetussa huoneessa perhe Kumpuvaara sai kaikessa rauhassa opetella muuttunutta elämänjärjestystään ja tutustua uuteen jäseneensä.
Merja Kumpuvaara on varma, että suuressa sairaalassa asiakkaan ja hoitavan henkilöstön suhde ei voi kehittyä yhtä tiiviiksi ja läheiseksi kuin pienessä sairaalassa.
– Meitä hoitivat ja opastivat koko ajan samat henkilöt, joista välittyi tunne huolenpidosta. Jopa kotiin lähtöä toppuuttelivat, jotta imetys saatiin sujumaan.
Synnytysmatka Rovaniemelle oli hyvä kokemus myös isälle, joka ei missään vaiheessa kokenut olevansa liikaa, tiellä tai väärässä paikassa.
Pikkumieskin tuntuu olevan tyytyväinen. Vauva nukkuu ja syö hyvin. Edes vatsavaivat eivät kiusaa pienen elämän alkua.