Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Kutsuin poikaystäväni vanhemmat ja sisarukset kakkukahveille hänen syntymäpäivänsä kunniaksi. Ilmeisesti suklaakakku olisi kaivannut kynttilöitä koristeeksi, sillä poikaystäväni isä oli jälkeenpäin tiedustellut, oliko kakunsyönnissä kyse kihlajaisistamme. Serkkuni puolestaan kysyi viimeksi tavatessamme, että koska minun kesähäitäni tanssitaan.
Huomaa tulleensa parhaaseen naima- ja lapsentekoikään, kun kavereista yksi toisensa jälkeen sanoo tahdon ja perustaa perheen. Facebookin kaverilistani on täynnä outoja ihmisiä – lapsuudenystäviä, jotka ovat vaihtaneet nimensä mennessään naimisiin.
Bilekutsujen sijaan Facebook ilmoittaa kavereideni kihlautumisesta. Humalaista illanviettoa dokumentoineet kuvat ovat vaihtuneet loputtomiin vauvakuviin.
Yhä useamman kahvipöytäkeskustelun aiheena ovat hääsuunnitelmat ja vauvat, tehdyt ja tekemättömät. Niitä ei voi paeta minnekään, vaikka kuinka haluaisi. Suomen euroviisukappaleessakin lauletaan ”marry me”.
Edelleen yhteiskunnan normeihin kuuluu avioliitto. Stereotypia suomalaisesta elämästä on punainen tupa ja perunamaa, kaksi lasta, volvo ja kultainen noutaja. Avioliiton statuksesta kertoo myös se, millainen polemiikki tasa-arvoisesta avioliittolaista on syntynyt.
Papin aamenta rakkaudelle pidetään lähes itsestäänselvyytenä, vaikka nykyään avoliitossa elää yhä suurempi osa pariskunnista. Yhdellä ylimääräisellä i-kirjaimella ei enää ole niin suurta merkitystä kaikille.
Sen takia tuntuu kummalliselta, kuinka ihmiset tekevät oletuksia. Syntymäpäiväkahveista tulee kihlajaiset. Tietyn iän jälkeen kuulumisten vaihtoon sisältyy tiedustelu hääpäivästä. Muutaman joulukilon jälkeen kysellään raskaana olemisesta.
Minun ikäisilleni nuorille lasten tekokaan ei ole itsestäänselvyys. Tuoreessa väitöstutkimuksessa kerrottiin, että naisten pätkätyöt lykkäävät lapsien hankintaa, ja juuri niitä nuoret nykypäivänä tekevät. Valmistumista ei seuraa enää vakituinen työpaikka. Toisaalta osa valitsee lapsettomuuden, vapaaehtoisesti. Sitäkin päätöstä on syytä kunnioittaa.
En muista pienenäkään juuri haaveilleeni naimisiin menosta tai suunnitelleeni unelmieni häitä. Jos koskaan menen naimisiin, taidan kiusalla järjestää talvihäät.
Jaana Kangas