Eilen vietettiin maailman ylikulutuspäivää, jonka ajankohta perustuu ekologisen jalanjäljen mittariin. Sen avulla lasketaan, milloin ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä.
Suomella tämä ”merkkipäivä” oli jo 6. huhtikuuta. Mikäli kaikki kuluttaisivat kuten me, tarvitsisimme WWF:n mukaan 3,8 maapalloa. Aalto-yliopiston tutkijan arvion mukaan tarvitsisimme jopa viisi maapalloa, jos kaikki kuluttaisivat yhtä paljon kuin suomalaiset.
Vuosittainen kulutus ylitti maapallon kantokyvyn ensimmäistä kertaa 1970-luvulla. Vuonna 2 000 ylikulutuspäivää vietettiin syyskuun lopussa, nyt uusiutuvat luonnonvarat loppuvat jo heinäkuun puolella. Elämme yhä enemmän velaksi.
Meidän ihmisten on tässä asiassa hyvin helppo vetää itsemme pois vastuusta ja syyllistää muita. Suomalaisten kuluttajien rooli ilmastonmuutoksessa on kuitenkin hyvin keskeinen, sillä kotitalouksien kulutuksesta syntyy yli kaksi kolmasosaa Suomen kulutuksen kasvihuonepäästöistä.
Tämän tosiasian pitäisi pysäyttää meidät. Tarpeellista kulutusta on toki syöminen ja näillä leveysasteilla myös asuminen talossa, jonka voi lämmittää. Myös vaatteita on hyvä omistaa, vaikka rajansa silläkin. Ja autoilukin on näillä leveysasteilla tuiki tarpeellista.
Suomalaisilla on hirveästi tarpeetonta kulutusta. Yksi tarpeettoman kulutuksen muoto on luksuskulutus, jollaisena voisi pitää ylenpalttista matkustamista ja isoja asuntoja. Selvää on, etteivät kaikki kuluttajat muuttavat vapaehtoisesti tapojaan. Tarvitaan yhteiskunnan toimenpiteitä, eli erilaisia kieltoja, rajoituksia ja veroja. Ylikulutuskriisissä on edetty jo niin pitkälle, että vapaaehtoisilla toimilla tilannetta ei voi oikaista.
– Nykyinen talouskasvun tavoittelu on aivopesua, väittää Lappeenrannan-Lahden teknillisen yliopiston ympäristötekniikan professori Lassi Linnanen. Kulutuksen vähentäminen tarkoittaa hänen mukaansa myös luopumista jatkuvan talouskasvun tavoittelusta.
Talouskasvulla ei ole kuitenkaan mitään merkitystä, jos ekosysteemi ympärillämme pikkuhiljaa rapautuu ja lopulta lakkaa toimimasta. Pitkällä tähtäimellä talouden on sopeuduttava siihen, että turhakkeiden tuottamisesta.
Yksi pieni omantunnon kysymys on, kuinka paljon itse kullakin on turhaa tavaraa kotona. Kaapit pullistelevat vaatteista ja kaikenmaailman turhasta tavarasta. Siitä huolimatta olemme jatkuvan ostovimman pauloissa ja mainonnan uhreja.
Usein kuulee väitettävän, että Suomi on niin pieni maa, ettei sen ympäristöteoilla ole mitään merkitystä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä tässä jos missä, tavallinen kansalainen voi omalta osaltaan vaikuttaa maapallon tilaan.