Tähän ei moni poika kykene – Val­ta­ka­ri työstää pik­ku­tark­ko­ja tik­ku­as­kin ko­koi­sia puu­hah­mo­ja

Jussi Valtakarin työhuone sijaitsee kotinsa yhteydessä. Mikko Halvari Tässä sokea skinheadi, joka ei tunnista ihonväriä. Ilme kertoo kaiken.
Jussi Valtakarin työhuone sijaitsee kotinsa yhteydessä.
Jussi Valtakarin työhuone sijaitsee kotinsa yhteydessä.
Kuva: Mikko Halvari

Taivalkosken Päätalo-keskuksessa on esillä joulukuun 13. päivään saakka paikallisen taiteilijan, Jussi Valtakarin töitä. Taidenäyttely Juttuja koostuu pienistä puuveistoksista, jotka kommentoivat sarkastisestikin maailman menoa.

– Ideat kumpuavat arkipäivän elämästä, uutisista, sanomalehdistä, omista havainnoista. Figuurit ovat havaintoihini perustuvia, mielikuvitukseni tuottamia muotokuvia.

Valtakari kertoo, että hänen veistostensa perusta on kansanperinteen puhdetöissä.

– Pienet puuhahmot ovat veistämällä päivitettyä folk-poppia, joihin on lisätty todellisuutta maalaamalla ja kirjoittamalla.

Miten lähes tulitikun korkuisia puisia ihmishahmoja ylipäätään on mahdollista veistää?

– Puukolla, viilalla, taltalla, kirurginveitsellä ja joskus jopa kynsiviilalla. Monesti tarvitsen myös + 4 -voimakkuuden silmälasit.

Puu on aina kuulunut oleellisena osana Valtakarin elämään. Hän kasvoi Lappeenrannassa, isä oli rakennusmestarina Kaukaalla ja äiti luokanopettajana. Äidin pitkän kesäloman vuoksi tämä ja viisi kakaraa (kuten Jussi itse asian ilmaisee) viettivät kesät mökillä, jota ympäröi metsä.

– Puusta tuli minulle tärkeä osa elämää. Ensimmäisen puukon sain isältä nelivuotiaana poikasena.

Puisten ihmishahmojen maailmaan hänet vei lopullisesti oma poika, joka ei sairautensa vuoksi osannut hahmottaa ympäristöään.

– Kun hän lähti ulos, seurasin turvallisuuden nimissä perässä ja aikani kuluksi ryhdyin puunpalasesta vuoleskelemaan ihmishahmoja. Tästä kaikesta on nyt parisenkymmentä vuotta.

Taivalkoskelle hänen tiensä kulki taiteilijavaimon Eeva-Kaisa Jakkilan myötä. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsee aivan pariskunnan kodin lähettyvillä.

– Myös Taivalkoskenmetsät ja Pölkky lähellä, joten materiaalista ei ole pulaa, Jussi toteaa.

Jussi Valtakari on taiteilija, joka kertoo monien vuosienkin jälkeen kokevansa ajoittain inspiraation hurmaa. Hänen teoksensa tunnetaan äärimmäisen pienistä yksityiskohdista, joissa erottuvat eleet, ilmeet ja jopa kuulokkeet päässä nykyihmisen mallin mukaisesti.

”Puu ei anna anteeksi, mutta ainahan suunnitelmiaan voi muuttaa.”
Jussi Valtakari

Taiteilija

Mitäs sitten, jos jokin menee tekovaiheessa pieleen?

– Puu ei anna anteeksi, mutta ainahan voi suunnitelmiaan muuttaa. Veistämisessä ei pidä kiirehtiä, teoksia työstetään lastu kerrallaan.

Kulunut vuosi on ollut Valtakarille vaikea, vaikka ei sitä kyllä ulospäin huomaa. Takana on sydänleikkaus, jonka jälkeen hän ei ole pystynyt tekemään isoja töitä. Viime vuonna hän sai taiteilijaeläkkeen, joka omalta osaltaan on auttanut arkisten asioiden hoidossa.

Valtakari tekee töitä pääosin yksin. Siksi hän kokee arvokkaana yhteistyön Iissä asuvan kuvanveistäjän ja keraamikon Antti Ylösen kanssa. He pitävätkin kahden miehen symposiumeja kuukausittain joko Taivalkoskella tai Iin Illinsaaressa, joiden tuloksena on syntynyt yhteisiä näyttelyjäkin.

Oma vaimo Eeva-Kaisa Jakkila on niin ikään taiteilija. Hän maalaa ja piirtää useimmiten vanerilevyille, jotka on sahattu kuvatun hahmon muotoon. Lisäksi hän maalaa akvarellejaan myös perinteisemmin paperille.

– Tapasimme vuonna 1982 ja naimisiin menimme neljä vuotta myöhemmin. Eeva oli minun oppilaani, ja silloin hän vielä uskoi minua, Jussi muistelee.

Molempien taiteilijoiden luovuudella ja taiteella on ainakin kaksi yhteistä inspiraatiota. Yhtäältä tärkeää on ihminen ja toisaalta ympäristö. Ihminen ja ympäristö löytyvät lähes poikkeuksetta heidän molempien teoksistaan. Ympäristö voidaan nähdä paitsi luontona myös ympäröivänä maailmana laajemmin.

Miten kaksi taiteilijaa sopii samaan perheeseen ja vielä samaan työhuoneeseen?

– On hyvä, kun ei tarvitse olla aina yksin. Kun kysyn Eevan mielipidettä jostakin työhöni liittyvästä asiasta ja hän vastaa, että hmmm. Silloin viimeistään tiedän, missä mennään.

Fakta

Jussi Valtakari

Syntynyt 1955 Lauritsalassa.

Asunut Taivalkoskella vuodesta

1988.

Vaimo taitelija Eeva-Kaisa Jakkila.

Opiskellut

Lahden taidekoulu 1975–78

Lahden AMK, taideinstituutti 1997–2000

Tampereen AMK, taide ja viestintä 2002

Jäsenenä

Oulun Taiteilijaseura -63 ry

Taidemaalariliitto

Lahden Taiteilijaseura

Näyttely Juttuja Päätalo-keskuksen taidenäyttelytilassa.

Näyttely avoinna 13. joulukuuta saakka.

Taiteilijaeläke myönnettiin vuonna

2018.