Kuusamon kirkkoherra Taina Manninen oli huolissaan Kuusamon kansallisen veteraanipäivän juhlan juhlapuheessaan siitä, että meidän kulttuurissamme on hyvin vahva eri ikäpolvien lokeroimisen henki.
– Lapset tekevät omia juttuja, nuoret kokoontuvat erikseen ja vain omissa porukoissaan, aikuiset omissa piireissään ja vanhukset vain omissa. Eihän näin ollut ennen. Siinä pirtin nurkissa vanhukset vuolivat kirveenvartta tai kehräsivät villoja savottamiesten sukkia varten. Nuoret oppivat arkisen tekemisen esimerkin voimalla. Kodin arvotkin tallentuivat muistiin, kun mummu leipää leipoessaan tai lehmiä lypsäessään veisasi virsiä ulkomuistista.
Käsitys perheestä on koko ajan pienentynyt. Ollaan todella itsekseen ja äkkiä ihan yksin. Ei perheeseen enää kuulukaan isovanhemmat, puhumattakaan serkuista, tädeistä ja enoista. Heimoajattelu puuttuu. Enkä tällä tarkoita sitä, että kaikkien pitäisi asua samassa talossa. Se ei todellakaan ole vain ihanaa ja auvoista. Mutta sekin vaihtoehto on hyvä pitää mielessä. On olemassa monenlaisia ratkaisuja ja tukiverkostoja, hän sanoi.
– Asumisen ratkaisut ovat hyvin monitahoisia, mutta kunhan säilyisi yhteydet ja välittäminen. Onko herttaisempaa näkyä kuin mummi joka lapsenlapselleen opettaa rieskan teon salat tai ukki joka innokkaalle lippalakkipojalle näyttää parhaat onkipaikat. Samalla jutustellaan kuulumiset, kerrotaan entisajan ruokaperinteet, käsityötaidot ja yhdessä päivitellään, miten se oli mahdollista että isoukki sieltä Soivion perältä kävi luistelemalla ostamassa kirkolta vihkisormuksen.
Toisessa hetkessä on ukki oppilaana kun lapsenlapsi 50. kertaa neuvoo, miten käytetään älypuhelinta tai tietokonetta.
– Hyvät ystävät, sodan kokeneita ei ole enää kovin paljon keskuudessamme – he ovat jo iäkkäitä. Mutta ei vain sodan kokeneet, vaan kaikki vanhukset tarvitsevat apua ja tukea. Siksi meidän tulee vaalia edellisten sukupolvien perintöä tulevaisuutta ajatellen.
Siellä missä veteraanit kokoontuvat, muistellaan vanhoja, sitä sotaakin – siellä missä muutoinkin ikäihmiset kokoontuvat, muistellaan vanhoja aikoja. Sen ymmärrän ja niin pitääkin olla, sehän on yhteistä muistelua. On todettu että muistelu auttaa minäkuvan säilymisessä ja monenlaisten taitojen säilyttämisessä. Muisteluilla ylläpidetään sosiaalisia suhteita. Vuorovaikutuksen ja perinnön siirtymisen näkökulmasta onnellisin tilannehan syntyy siitä, että näitä muisteluja jakamassa on useampi sukupolvi, Manninen sanoi.
Kirkkoherra Taina Mannisen juhlapuhe julkaistaan lehdessämme myöhemmin kokonaisuudessaan.
Lue myös Posion ja Taivalkosken veteraanipäivän kuulumiset.
