Juuso heiluttaa raskasta päätään puolelta toiselle. Vaikka lähestyvät kuvataiteilijat ehkä tahtoisivat ajatella, että Juuso odottaa malttamattomana heidän tapaamistaan, syy on toinen.
Sillä on nyt ihan jotain muuta mielessä kuin kuvien tekeminen, sanoo Kuusamon suurpetokeskuksen isäntä Sulo Karjalainen.
–Erotiikkahommia. Se on ruvennut nyt vallan ajattelemaan vain niitä asioita.
On karhujen kiima-aika. Taiteilijaseura Koillisen delegaatiolta jää siis tällä kyläreissulla näkemättä miten Kuusamon suurpetokeskuksen lähes 500-kiloinen karhu maalaa. Taiteilijaseuran kunniajäsen on suuri taiteilija, jonka luova tauko kestää niin kauan kuin luonto vaatii.
Julkisuuteen taiteilija-Juuso ei palaa entisellä volyymilla. KarhuTV:n videota Juuson maalaamisesta on katsottu YouTubessa yli 100 000 kertaa ja sitä on kuvattu muun muassa Kiinan ja Saksan televisioon. Jatkossa maalaussessiot ovat Juuson omaa aikaa.
Suurpetokeskus ottaa kansanvälisen taiteilijaimagon luomiseen vähäeleisemmän linja, koska sen asiallisuutta on kyseenalaistettu. Virallisen kannan asiaan ottaa kesän aikana Aluehallintovirasto, joka valvovana viranomaisena arvioi maalaamista vuotuisella valvontakäynnillä eläinten hyvinvoinnin ja lupaehtojen näkökulmasta yhtenä asiana muiden joukossa.
KarhuTV:n videota Juuson maalaamisesta on katsottu YouTubessa yli satatuhatta kertaa. Teoksia myytiin viime syksynä ympäri maailmaa yhteensä noin 8 000 eurolla. Taideteosten tuotolla kunnostetaan karhujen uima-altaat ja uusitaan altaiden puhdistustekniikka. Jos taidetta syntyy lisää, myös se myydään, koska neljän puolitoista metriä syvän uima-altaan kunnostamiseen rahaa kuluu enemmän kuin sitä tällä hetkellä on kasassa.
Jos Juuso haluaa maalata, se saa maalata jatkossakin. Pitänee meidän jatkaa, sanoo Sulo Karjalainen.
– Moni jäi pahoittelemaan, ettei ehtinyt saada yhtään Juuson maalausta.
Sulo Karjalainen on juntannut Juuson maalauspöydän rautatapeilla maahan, koska maalari innostuu välillä nakkelemaan työpöytäänsä. Taiteilijaseuralaiset näkevät tilanteessa aidon taideperformanssin mahdollisuuden vaikka pöytä ei lentelisikään.
Me tullaan sitten ottamaan mallia siitä miten kokovartalotaidetta tehdään, sanoo taiteilijaseuran puheenjohtaja Lea Iso-Möttönen, ja siunailee päälle sitä mihin kaikkeen taideseuran hommissa saattaakaan joutua.
Mallin ottaminen Juuson ”spontaanista ja ekspressiivisestä sivellintyöskentelystä” on hyvä idea.
– Juuso tunnetaan taiteilijana ympäri maailmaa ja Juuson kaikki maalaukset myydään. Ei meistä ketään tunneta niin hyvin, ja teokset jäävät nurkkiin lojumaan.
Taiteilijaseura Koillinen lienee ainut taiteilijaseura ainakin Suomessa, jonka kunniajäsenenä on taidetta tekevä eläin. Se, että kysymyksessä on vieläpä Suomen painavin punnittu ruskeakarhu, on erityisen suuri kunnia.
Mitä maalauksiin tulee, niitä on jaksettu ihastella. Taiteilijaseura toivoo Juusolta teosta seuraavaan yhteisnäyttelyyn.
Minä näen niissä ihan kuvia, sanoi Iso-Möttönen.
– Karhun pään ja sellaista.
Karhun kehollaan tekemästä taiteesta puuttuu paine siitä, että pitäisi ymmärtää mitä taiteilija on yrittänyt sanoa ja tuoda esiin. Juuso-karhun maalaukset ovat puhtaan luomistyön tulosta, jossa motivaattorina ovat olleet herkut ja ajanviete.
Juuson kutsuminen taiteilijaseuran kunniajäseneksi oli Unto ja Anu Turusen idea. He ovat nyt Juuson kummeja.
Vierailu tarhalla sujui samalla kaavalla kuin mikä tahansa kummivierailu: tuodaan tuliaisia, kysellään miten on nukuttu ja heräilty, miten ruoka maistuu, katsotaan vähän pentuajan videoita, tarjoillaan karkkia ja seurustellaan.
Juuso on seurallinen. Se tykkäisi, kun aina olisi näin ihmisiä lähellä, sanoo Sulo Karjalainen, jonka seurassa 16-vuotias Juuso on viettänyt koko elämänsä.
– Mielellään se lähtisi mukaan mehtään kulkemaan, mutta sitten se pahoittaa mielensä, jos käydään vaan pikaisesti. Tänään meillä on remonttihommia. Pitää ottaa hitsausvehkeet, kun te ootte taas särkeneet siellä paikkoja, sanoo Sulo Karjalainen jo Juuson puoleen kääntyneenä. Juuso painaa kuononsa aitaan ja katsoo hoitajaansa silmiin.
Karjalaisella on lukuisia tarinoita siitä miten viisas eläin karhu on, miten se kommunikoi ja miten se matkii ihmisen tekemisiä. Uteliaisuus meinasi koitua Vyöti-karhun kohtaloksi kalareissulla.
– Verkkoavannon päälle oli tullut riitettä ja sen päälle satanut uutta lunta. Kumarruin pyyhkimään lunta avannon kohdalta ja Vyöti tuli siihen viereen tekemään tassulla samalla tavalla. Jää petti ja Vyöti sukelsi avantoon. Säikähdin, että nyt minulta meni kalakaveri.
Vyöti kierähti nopeasti avannossa oikein päin, Karjalainen sai kiinni karhun takapuolesta ja karhu veti itsensä pois avannosta.
– Pakkasta oli 20 astetta. Kopeloin turkkia syvältä karvan rajasta asti, mutta se oli pysynyt aivan kuivana. Vyöti vaan nakkeli volttia lumessa ja oli jo kohta kuiva.
Kesällä uiminen on karhuille suurta hupia.
– Kyllä ne mielellään on altaassa ja oikein kelluu, mutta mieleisin paikka on mahdollisimman likainen suokurakko, jossa saa ihtensä oikein pahan hajuiseksi. Karhun karva on sellainen, että siihen ei lika tartu, haju vaan.
Osanneeko taiteilija sittenkään arvostaa sitä, että teosmyynnillä saadut rahat käytetään altaiden lietepumppuihin.
