Pitkästä aikaa taivas näyttää loistoaan myös kaamoksen pimeydessä kylpevälle pohjoisen kansalle. Taikauskoisimmat tietysti voisivat epäillä taivaan antavan nyt merkkejä presidentinvaaleihin, mutta toisaalta jo pienikin hetki äärettömän avaruuden edessä niska kenossa ulkona antaa myös aavistuksen siitä miten pieni ja mitätön asia liberaalin ja konservatiivin välinen kisa Suomessa on.
Uskomuksen mukaan revontulet syntyvät tunturiketun juostessa hangella. Kettu oli matkalla lajitovereidensa luokse viekkauskilpailuun. Ollessaan myöhässä kettumme päätti oikaista vitivalkoisten hankien kautta. Matka oli raskas ja niinpä ylväästi pystyssä ollut tuuhea häntä laskeutui ja laahatessaan kipunoi hämmästyttävän valonäytelmän.
Vastaavia uskomuksia on monilla muillakin kuin suomalaisilla. Nimi jäi kuitenkin elämään Suomessa revontulina. Useimmissa maissa puhutaan aurorasta, joka viittaa aamuruskon jumalattareen. Aurora borealis loistaa pohjoisella pallonpuoliskolla.
Revontulet ovat houkuttelevia. Komeimmillaan ne saavat vain haukkomaan henkeä ja katsomaan, ja katsomaan epäuskoisena. Tunnelma varmasti syntyy myös talvella paukkuvasta pakkasesta, valon heijastavasta lumihangesta ja lupauksesta lämpimästä pirtistä kuuman kaakaon kanssa.
Lapissa näytelmän vetovoima on havaittu. Saariselällä ja useissa muissakin paikoissa on jo lasikattoisia igluja, joista voi seurata yöllistä näytelmää mukavasti. Monet matkailuyrittäjät järjestävät revontulimatkoja.
Kun itse kävin Syötteellä Syötekeskuksen tähtitornissa, mukaan tuli useinkin hotellissa majailevia matkailijoita, jotka olivat erinomaisen kiinnostuneita tähtitaivaasta. Useimmat kaupunkilaiset, varsinkaan nuoremmat, eivät ole kenties eläessään nähneet oikeaa tähtitaivasta.
Kaupungin valosaaste peittää tähtitaivaan jo Kuusamossakin. Puhumattakaan Rukasta. Usein tuleekin mieleen, eikö Rukalla voisi sammuttaa turhia valoja yöksi. On se niin järkyttävä, toisaalta omalla tavallaan näyttävä, valopallo pitkälle horisonttiin. Oulu näkyy yli sadan kilometrin päähän, Rukakin erottuu kymmenien kilometrien päähän. Onneksi nykyajan valaistussuunnittelijat ymmärtävät suunnata valoa sinne missä sitä tarvitaan, alaspäin.
Kuten tarina tunturihangella kiitävästä ketusta, myös muut tarinat tähtitaivaalta saavat ihmiset haltioihinsa. Tähtikuvioiden nykyiset nimet viittaavat antiikin Kreikan taruihin, mutta myös suomalaisilla, varsinkin saamelaisilla on oma taivaskäsityksensä. Siinä metsästäjä poikineen jahtaa suurta hirvasta. Mukana on paha noita ja hyvä velho.
Tarinoita, joita iltanuotiolla on mukava kertoilla.
Risto Pikkupeura