Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi
Kuuluisa suomalainen sisu joutuu koetukselle mitä mielikuvituksellisimmissa tilanteissa. Haastavimmaksi tahtoo osoittautua ilmiö nimeltään Suomen kesä.
Omaa kestävyyteni oli viimeksi koetuksella menneenä viikonloppuna, parhaan ystäväni polttareita viettäessä.
Koska tapahtumaa edelsi helleputki, kuului lauantain aikatauluihinkin pakollinen ulkoilu. Suunnitelmissa siinsi pittoreski puistopiknik. Sitähän se sitten periaatteessa olikin: ruoka oli hyvää, seura erinomaista. Intoamme viilensi juhlapäivänä ainoastaan jatkuva sade, jonka voimakkuusaste vaihteli tihkusta tsunamiin.
Istuimme tuntien ajan vetisellä nurmella hytisten. Vaikka polttareihin kuuluu tietty kosteus, tuntui tämä liioittelulta. Mieleen hiipi epäilys siitä, onko tämä nyt järkevää.
Eipä tietenkään ollut - kesän ja suomalaisen mitellessä ei järjellä ole sijaa.
On syy sitten geeneissä, kotikasvatuksessa tai ryhmäpaineessa, vetää suomalaisen veri pakonomaisesti ulkoilmaan. Elämää ei ole neljän seinän sisällä: on mentävä metsiin, rannoille, edes pihalle. Tästä johtuen kesämme tapa olla parhaimmillaankin epävakainen on meille paradoksaalisesti sekä uhka että mahdollisuus.
Jos aurinko paistaa, pelkäämme poudan loppumista. Jos sataa, kiroamme: ainako pitää sataa!
Kaikki säähän liitetyt odotukset kulminoituvat tulevana perjantaina. Jos uskomme iltapäivälehtiä, juhannussäätä pahempaa kriisiä ei ole vielä keksittykään.
Tästä johtuen jokainen ristii kätensä kyynärpäitä myöten, jotta meteorologin pahoitteleva hymy olisi julma erhe, ja viikonloppuna päästäisiin näkemään keskiyön aurinkoa perinteisen tihkusateen sijasta.
Huolimatta siitä, että saunominen tapahtuu pääosin sisätiloissa, grillaus onnistuu myös katoksen alla ja suosituinta kansallista juhannushupia eli keskioluen nauttimista voi harrastaa missä hyvänsä, on sademäärä keskeisin onnellisuuden astetta säätelevä tekijä.
Tämän seurauksena juhannusta perinteisesti vietetäänkin tyytymättöminä, kituuttavaa kokkoa tihkusateessa otsa rypyssä tuijottaen.
Toki juhannuksensa voi viettää myös toisin, viisaammin valiten. Seuruumme sitkeydestä ei kannata ottaa oppia, vaan sisätiloihin voi siirtyä myös ajoissa. Vaikka se kuinka petturuudelta tuntuisi, mukavuudenhaluisuus on toisinaan hyve.
Myös tietty välinpitämättömyys säästä voi rauhoittaa hermoja kummasti. Jää aikaa muuhunkin - vaikkapa sen pohtimiseen, sattuvatko makeimmat helteet tänäkin vuonna töihinpaluuviikolle.
Anni Hyypiö