Alakerta | Janne Kaikkonen / janne.kaikkonen@koillissanomat.fi
Viime perjantaiaamuna heräsin vapaapäivään ja vilkaisin yöpöydällä ollutta matkapuhelinta. WhatsApp-morkooniin oli ilmestynyt 33 uutta viestiä. Viesteistä paljastui karu uutinen: Kurkijärven kylätalo oli palanut yön aikana. Apein mielin astelin aamukahvin keittoon.
Parakkimainen rakennus ilmestyi Kurkijärvelle reilu 20 vuotta sitten. Meille lähialueen ihmisille talosta muodostui tärkeä paikka, jossa oli hyvä kokoontua. Tuolloin 1990-luvulla talossa tuli usein laitettua luistimet jalkoihin. Pihassa oli näet kaukalo, jossa pelejä pelattiin melko isollakin porukalla useampana iltana viikossa. Vielä kesällä ihailin talon nurkassa hyllyllä sijainnutta pokaalia, joka oli muistona kurkijärveläisten ja maanselkäläisten välisistä jääkiekkokohtaamisista. Taitaa sekin pokaali olla nyt vain tuhkaa.
Meille lähellä asuneille nuorille Kurkijärven kylätalo tarjosi oivan paikan ajanviettoon. Talolla kävimme kiivaita lautapelimittelöitä useana iltana. Sanaselityspeli Aliaksen kortit tulivat jopa niin tutuiksi, että päätimme askarrella peliin omia selityskortteja. Kovin hulvattomia sanoja tuli selitettäviksi itse kullekin.
Me nuoret olimme aktiivisia myös kulttuurin saralla. Vuonna 1999 toteutimme talolla ja lähiympäristössä elokuvan Kyklooppi ja jänis. Tuo jääkiekkokaukalon rakentamisesta kertova lähes puolituntinen komediaseikkailu lienee jo hautautunut VHS-kaappien syvimpiin kätköihin.
Vaikka vietimmekin kylätalolla runsaasti aikaa, emme koskaan tehneet mitään suurempia kolttosia. Kerran tosin naapurin pojan kanssa söimme maamiesseuran piparkakut.
Tälle vuosituhannelle saavuttaessa nuorison määrä kylällä väheni ja tätä myöten talollakin oli vuosikaudet melko hiljaista muutamia tapahtumia lukuunottamatta. Ilolla olen seurannut kuinka viime vuosina kylän väki aktivoitui ja alkoi tänä kesänä ehostaa kylätaloa entistä ehompaan kuntoon. Tulevaisuus näytti valoisalta, kun ahkerat talkoolaiset saivat remontoitua koko rakennuksen miltei täysin uusiksi. Hetkessä kaikki oli mennyttä.
Kurkijärvelle ja vastaaville pienille sivukylille on tärkeää, että kylässä on jokin yhteinen kokoontumispaikka. Toivottavasti Kurkijärvellekin nousee vielä tulevaisuudessa jonkinmoinen pytinki merkiksi kylän elinvoimaisuudesta.