Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kuusamossa perusturvaan on panostettu 17,5 miljoonaa euroa lisää rahaa sitten vuoden 2006. Kyseessä on merkittävä satsaus, kun sitä vertaa kaupungin talousarvion loppusummaan, joka huitelee tällä hetkellä reilussa sadassa miljoonassa eurossa. Rahalla on saatu hoitoa tarvitseville, joita on yhä enemmän, ja lisää käsipareja hoitotyöhön.
Perusturvaa alibudjetoidaan, kuulee tämän tästä väitettävän. Onko se alibudjetointia, jos kaikki liikenevä kohdistetaan perusturvan palveluihin, mutta siltikään raha ei tahdo riittää?
Talouskäppyröistä selviää sekin seikka, että sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset asukasta kohti ovat Kuusamossa lähes kaksinkertaistuneet vuosituhannen vaihteesta.
Koillismaa kohtaa ensimmäisten joukossa väestön ikääntymisen tuoman haasteen. Sunnuntaina valittavat valtuutetut ovat suurten kysymysten äärellä.
Perusturva on kaikella tavalla vaikea keskusteltava. Jokainen ihminen on hoidon arvoinen ja ketään ei voi jättää hoitamatta. Tästä me olemme kaikki yhtä mieltä.
Terveyspalvelut ja vanhustenhoito ovat aiheita, joita ihmiset pitävät tärkeinä näissäkin kuntavaaleissa. Ei taida löytyä poliitikkoa, joka kysyttäessä ei sanoisi olevansa lasten ja vanhusten asialla.
Palvelujen tehostamisella on huono kaiku hoiva-alalla. Tehostamisen ei tarvitse tarkoittaa pidempää vaipanvaihtoväliä, vaan uusia työtapoja. Ilahtuneena luin, kuinka Porkkapirtin vanhuskodissa on jätetty paperisota vähemmälle ja järjestetty työvuoroja siten, että varsinaiseen hoitotyöhön jää enemmän aikaa.
Vanhoja rakenteita on pakko uudistaa kotikutoisesti ja samalla toivoa, että valtiovalta tekee meidän kannaltamme viisaita ratkaisuja.
Kuusamon talous oli pitkään kohtuullisesta kuosissa. Viime vuonna talous kääntyi alijäämäiseksi ja tänä vuonna jatkoa seuraa. Kaupungin taloudessa ammottaa aukko, jonka tilkitseminen vaatisi veroprosentin nostoa 2,5 prosenttiyksiköllä. Tämä veisi Kuusamon kerralla valtakunnan himoverottajien joukkoon, eikä sitä voida tehdä. Veronkorotuksia on joka tapauksessa luvassa, mutta ylenmääräinen kiristäminen mädättää koko järjestelmän.
Ennen vaaleja on ääntä ja vauhtia riittänyt, mutta taiston tauottua talouden raskas reki laittaa länget kaulaan intomielisille. Jos talouden ja palveluiden yhtälöön olisi helppo ratkaisu, se olisi jo tehty.
Lisäksi pitäisi pystyä tekemään elinkeinoja tukevia investointeja, joilla luodaan uutta jaettavaa. Kakun kasvattaminen on ainoa kestävä tapa rahoittaa perusturvaa myös jatkossa.
Petri Karjalainen