Alakerta | Aleksanteri Pikkarainen / aleksanteri.pikkarainen@koillissanomat.fi
Olen vuosien varrella kantanut korteni matkailupitäjän kekoon ja majoittanut luonani kymmeniä omatoimimatkailijoita, sohvasurffaajia. Kielitaitoa on hyvä pitää yllä ja uusiin ihmisiin ja kulttuureihin tutustuminen avartaa aina maailmankuvaa.
Olen tehnyt muutamia havaintoja tänne omillaan tulevista. Heidän käsityksensä täkäläisistä oloista eivät usein perustu realismiin.
Suurimpana yllätyksenä tulevat välimatkat, jotka ovat täällä pitkät. Siinä missä Pariisissa bussi hakee kotiovelta 20 minuutin välein, täällä viimeinen bussi meni ehkä 20 vuotta sitten.
Ihmiset haluaisivat mielellään tutustua Keron karhutarhaan, Pieneen karhunkierrokseen, Kiutakönkääseen tai Korouomaan, mutta heillä ei ole hajuakaan siitä, että niihin kun ei ilman omaa autoa yksinkertaisesti juuri mitenkään pääse. Kuusamon kylällä ei nähtävyyksiä aivan kauheasti ole.
Jotkut tulevatkin omalla autolla tai vuokraavat sen. Pari talvea sitten kaikkein julmimmilla pakkasilla kylässä oli jälleen ranskalainen pariskunta. Ranskalaiset ovat yleisimpiä vieraita.
Heillä oli vuokrattuna Peugeot, jolla he aikoivat ajaa Kuusamosta erämaatuvalle jonnekin Inariin. Minä sanoin vakavalla naamalla, että se auto sitten jää sinne erämaahan. Pariskunta nauroi tälle epäuskoisesti. Luulivat vitsiksi.
Eihän heillä ollut aavistustakaan siitä, että edes ranskalaisvalmisteinen auto ei käynnisty 30 asteen pakkasella ilman moottorinlämmitystä.
Sinnehän se auto sitten hyytyi eikä startannut. Onneksi paikallinen mies auttoi turistit pulasta.
Suomen pihoilla tönöttävät lämpötolpat ovat olleet muillekin turisteille ihmeellinen ilmestys. Ei sellaisia tarvita Keski-Euroopassa, saati nastarenkaita.
Moni liukastelee täällä ensimmäistä kertaa elämässään talvikeleillä. Kerran joku venäläinen jäpikkä kaivoi Oivangissa kauluspaidassa autoaan syvästä penkasta uudenvuoden vieton tuoksinassa, eikä suomalaisnuorten apu kelvannut.
Sitten yksi syyrialais-ranskalainen kaveri lähti vetämään keväthangilla koko Karhunkierroksen lumikengillä, jotka hänelle lainasin.
Hän pääsi ilmeisesti koulukyytibusseilla Oulangalle ja takaisin. Vajaan viikon reissun jälkeen tyyppi oli niin poikki, että hengenlähtö ei varmaan ollut kaukana.
Talvi meinasi yllättää turistin pahemman kerran.
Aleksanteri Pikkarainen