Maanantaina Kuusamoon saapuu Posiolta lähtöisin oleva ja vasta vakuutusyhtiöiden lääkärien mielivallasta kansalaisaloitteen eduskuntaan juuri jättänyt Oulun kipu ry:n Pertti Latvala.
Latvala oli nuorempana urheiluihmisiä. Moukari lensi kauas.
Hänen isänsä Verneri "Värkky" Latvala oli saapunut Kurikasta sotien jälkeen Posiolle, raivaamaan Lappia. Äiti Hilja Latvala (os.) Ahvensalmi on alkuperäinen posiolainen.
– Värkkääminen on Etelä-Pohjan murretta ja se tulee siitä, kun tekee jotakin, kertoo isänsä luonteenpiirteen perinyt Latvala.
Kaikenlaiseen touhuun tuli kuitenkin stoppi. Se tuli onnettomuuden kautta vuonna 2005, niin kuin useimmilla kroonisesta kivusta kärsivillä ihmisillä. Selkä on yleisin vaiva ja sitten on sairauksia, jotka aiheuttavat kipua.
– Olin Oulussa. Työtapaturman vuoksi päädyttiin polven tähystykseen.
Polvi oli jäänyt raskaan ajoneuvon renkaan alle. Latvala tunnetaan Kuusamossakin katsastusmiehenä.
Rusentuneen polven tähystysleikkaus meni hyvin, mutta tuli sairaalabakteeri.
– Se oli aivan kamala, jalka mustui kokonaan. Se oli turvoksissa.
Kirurgilla sattui vielä vahinko.
– Repäisi hermon melkein poikki. Siitä lähti tämä hermokipu liikkeelle. Ei tuntunut aluksi mikään tepsivän, Latvala kuvailee.
Helpotusta Latvala on saanut hitaasti, lääkkeiden ja vertaistuen kautta.
– Suomen kipu ry:n vertaistukiryhmän vetäjä kulki Raahesta Ouluun vuosina 2008-2010.
Sitten tuli tauko – vetäjä väsyi.
– Vuoden 2011 alussa tuttavat kannustivat minua, että lähe kokeilemaan ryhmän vetämistä.
Vertaisryhmään kipuihmiset ja heidän omaisensa ovat tervetulleita. Kaikki saavat puhua mitä haluavat, mutta se mistä kuullaan, on vaitiolovelvollisuuden piirissä.
– Vaitioloon sitoudutaan tilaisuuden alussa suusanallisesti, se on tärkeää.
– Ensimmäisellä kerralla ryhmään tuli viisikymmentä henkeä.
Optimaalinen koko on kahdeksan ja 16 välillä, sillä isossa ryhmässä ei jää tarvittavaa aikaa kaikille. Idea on se, että ei tarvitse rautalangasta vääntää mistä puhuu, vaan toinen ymmärtää sen helposti.
– Tämähän ei kaikille sovi, mutta aika usealle sopii.
Millaista krooninen kipu on?
– Kipu vie kaikki tunnit vuorokaudessa ja kun sitä ei saa missään vaiheessa lannistumaan.
Esimerkiksi Latvala antaa vasaran lyönnin sormeen. Se aiheuttaa kovan kivun lyönnin jälkeen, kun sormi alkaa turvota.
– Kroonista kovaa kipua voi ajatella pahimmillaan sellaisena, että se kipu jatkuukin eikä lopu.
Latvalalle lääkecoctailin hakeminen kesti kolme vuotta.
– Usein oikean lääkkeen hakeminen kestää useita vuosia. Kun pääsi liikkeelle, niin sitten on kokeiltu vahvoja kipulääkkeitä.
Vuonna 2010 Latvalalle määrättiin opiaatteja.
– Tuli sellainen olo, että voin auttaa toisia ja laitoinkin ryhmän pystyyn Oulussa. Saan voimia tuoda julki asiaa ja vähän avittaa muita ihmisiä.
Nyt Latvalan kipu on hyvin lievänä.
Mitä kansalaisaloitteelle kuuluu?
– Minulla on tuossa kahden ihmisen paperit, jotka näytetään sosiaali- ja terveysvaliokunnalle Helsingissä. Eli kaksi tapausta esitellään ja minulla on pitkä rivi ihmisiä joiden tapauksista saa lisätietoja.
Ei ole tullut vielä kutsua valiokuntaan. Avasihan Latvala jo suunsa Suuressa salissakin, mistä kohistiin, siellä kun ei tavallisilla ihmisillä ole puheoikeutta.
– Kahtooko ne, että on kovin hullu, että ne ei uskallakaan ottaa, aktivisti vitsailee.
Latvala toivottaa tervetulleeksi maanantaina Atimotalolle, sitä ei tiedä ennen kuin sen näkee, kuulee ja kokee avoimin mielin.
– Meitä tulee kaksi Oulusta. Minä ja Ville-Veikko Kovanen ja Auvo on Kuusamosta.
Auvo Ylisirniön Latvala kertoo lupautuneen vetämään Kuusamon ryhmää.
Maanantaina (Atimotalo, klo 16.30) aloittaa Kuusamossa kipupotilaiden ja omaisten vertaisryhmä.